Olen jo pitkään miettinyt, josko aloittaisi oman blogin kirjoittamisen. Vuosia olen seurannut sivusta tätä blogimaailmaa, suurimmaksi osaksi vain lueskellut, mutta myös ajoittain osallistunut kommentoimalla ja keskustelemalla. Mistähän sitä sitten itse kirjoittaisi? Omasta elämästäänhän sitä jotakin olisi raapustettavaa. Oikeastaan sitä on aika paljonkin, mitä haluaisi kertoa, jakaa ja ääneen pohtia. Ja koska tämä elämä pyörii vinhasti arjen ympärillä, ei sitä muusta juuri irtoaisikaan mietteitä.

Allekirjoittanut on kahden lapsen äiti ja vaimo. Olen kokopäivätyöläinen ja teen kolmivuorotyötä sosiaalialalla. Työn ohessa opiskelen AMK:ssa omaan, melko vapaaseen tahtiini. Perheessä vaikuttavat neljän ihmisen lisäksi pari kappaletta koiria ja kissoja. Maalla on mukavaa ja siellä me asumme. Omakotitalo vaatii jatkuvaa remontointia, aina on jotain pientä meneillään.

Esikoinen on kohta 7 vuotta täyttävä poikalapsi. Hänellä on aspergerin oireyhtymä, puheenkehitys on viiveistä ja hänellä on hahmottamisen vaikeus. Suurimmaksi osaksi me emme ajattele Esikoisen erityisominaisuuksia, mutta olisi valehtelua sanoa, etteivät ne meidän arkeemme vaikuttaisi. Meille tämä on kuitenkin kaikki yhtä ja samaa yhteiseloa.

Kuopus on 5-vuotias ylienerginen ikiliikkuja, poika hänkin. Kuopuksen impulssikontrolli on surkuhupaisan olematon ja hänen toilailunsa saavat minut välillä repimään hiuksia päästä, välillä nauramaan vedet silmissä.

Kuopuksesta toivon mukaan on tulossa Keskimmäinen lähiaikoina…

Me olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 7 vuotta, yksissä kauemmin. Aina ei ole ollut helppoa ja varmasti olemme käyneet oman osamme taisteluista. Näin jälkikäteen en voi kuin sanoa, että kannatti taistella.

Blogia pyrin päivittämään noin kerran viikossa, mahdollisesti useamminkin. Toivottavasti viihdyt mukana ja kommentoit aina, kun kommentoitavaa löytyy! :) Minä en tätä kovinkaan ryppyotsaisesti kirjoita, toivottavasti tätä ei myöskään pipo liian kireällä lueta ;)