Taas se on täällä, yksi täysin turha juhlapäivä! Minä rakastan juhlia, siis näitä perheeseen liittyviä päivänmittaisia rientoja. Nimipäiviä meillä ei vietetä, mutta muuten kyllä kannetaan kakkua pöytään milloin mistäkin syystä.

Sanoin isänpäivää turhaksi. No onhan se! Minusta isyys ja äitiys ja ylipäänsä vanhemmuus ovat asioita, joita tulisi muistaa ja arvostaa joka ikinen päivä. Mutta on se silti niin mukavaa, kun saa tekosyyn juhlistaa isää oikein kunnolla. Ja toki se näitä henkilökohtaisia ruuhkavuosia eläessä muistuttaa huomioimaan myös oman isän, isoisän… Tai vaikka veljen, joka tuli vastikään ensimmäistä kertaa isäksi.

Meillä isänpäivänä juodaan kakkukahvit, joille on oman perheen lisäksi kutsuttu miehen vanhemmat. Pojat ovat tehneet päiväkodissa ja esikoulussa jotkut pikkuiset lahjat isälleen. Mielenkiinnolla odotan, mitä tänä vuonna :) Minä hankin jotain kivaa pientä, paljastettakoon myöhemmin, mitä se oli ;)

Meillä ei lapset juuri isän- tai äitienpäivää odota. Kuten sanottua, meillä lyödään arki juhlaksi vähän väliä. Joskus ihan vain sen takia, että meillä nyt vain on niin ihana perhe. Tehdään kakkua tai muuta herkkua, istutaan kaikki alas samaan pöytään ja nautitaan vain. Usein näihin tällaisiin juhliin liittyy lautapelejä perheen kesken tai ilmapalloleikkiä tyyliin ”pallo ei saa osua lattiaan!”.

Mitään stressiä en ota isänpäivästä. Syntymäpäivistä pruukaan ottaa sitä aivan liikaa, joten tasapainotetaan vähän :) Nythän on vieläpä niin kätevästi, että mies lähtee aamulla aikaisin töihin, joten minun ei tarvitse edes rymytä ajoissa sängystä ylös tehdäkseni aamupalaa herralle. Ja ei, hän ei ilahdu, jos ryntään puoli kuudelta tekemään hänelle ruhtinaallista aamiaista ennen töihin lähtöä. Mieheni on kaikkea muuta paitsi aamuihminen ja jos hän ei saa nukkua pitkään, hänen kannattaa antaa nauttia aamukahvinsa aivan rauhassa ilman sen kummempaa hössötystä tai hälinää.

Vaan onhan se mahtavaa, että meidän perheessä on niin ihana isä! <3 Mieheni on alusta saakka ollut lapsilleen omistautuva, hän kohtelee minua kuin mitäkin prinsessaa ja jaksaa päivästä toiseen minun oikkujani. Hän on rauhallinen ja tasainen ihminen, joka korottaa ääntään äärimmäisen harvoin. Mieheni on aina ollut kova puhumaan kanssani ja kykenee keskustelemaan myös vaikeista asioista, joita tässä elämän varrella on kyllä riittämiin vastaan tullut. Häneltä löytyy huumorintajua ja hän saa minut aina nauramaan. Monet kerrat hän on toiminut lohduttavana olkapäänä ja tiedän, että tapahtui mitä tahansa, hänen syliinsä saan aina käpertyä piiloon keräämään voimia uutta päivää varten. Toivottavasti olen hänelle edes lähes yhtä hyvä vaimoi kuin hän on minulle mies :)