Minä niin kyllästyin kaupan suklaakalentereihin! Mitään kuvakalentereja en ymmärtänyt edes lapsena. Ei siinä ollut koskaan mitään kivaa, avata joka aamu luukku, jonka takana oli joku kuva. Jee. Onpas se nyt jouluisa tunnelma.

Meillä oli viime jouluna lapsilla sellaiset superkaupalliset kaupasta ostetut joulukalenterit. Kyllähän niitä luukkuja kolme ensimmäistä aamua jaksoi aukoa, sitten lapset kyllästyivät eikä me vanhemmatkaan niitä sitten enää muistettu. Hieman ennen joulua tuli taas mieleen, että jestas sentään, siellähän on melkein avaamattomat kalenterit suklaata pullollaan. Jos sitä halpaa mössöä nyt voi suklaaksi edes kutsua.

Tänä vuonna päätin siis tehdä homman toisin. Sattumalta löysin jo pari kuukautta sitten alennuskorista joulukalenterin, jossa on pienen pieni lapanen jokaiselle päivälle. 

Lapsille kerroin, että tämä on sellainen kalenteri, johon tontut tuovat joka aamuksi jotakin - sillä oletuksella, että lapset ovat olleet riittävän kiltisti tonttujen mielestä. Meillä pojat ovat varsin herkkäuskoisia, elävät vielä tiukasti satujen maailmassa, joten ottivat äidin sanat totena. 

Oikeastihan minä olen tietenkin se, joka nämä lapaset täyttelee. Olen ostanut jo pieniä suklaaherkkuja täytteiksi, mutta aion piilotella lapasiin myös lapsille mieluisia, pieniä yllätyksiä. Kuopus saa ainakin yhden uuden Lego-ukon jonakin aamuna, Esikoiselle taitaa tulla pikkuauto. Toiset kalenterin "luukuista" sisältävät ratkaistavan arvoituksen, toisissa on pieni jouluinen runo. Muutamana päivänä aion laittaa lapsille pienen etsintäpähkinän purtavaksi ja heidän täytyy pienten vihjeiden avulla löytää talosta sen aamun kalenteriyllätykset.

Tämä on huomattavasti vaivalloisempaa kuin avata se luukku valmiista kalenterista kerran päivässä. Toisaalta tämä on hauskempaa, sisältää enemmän yhdessä tekemistä ja kaiken hyvän lisäksi voin määritellä millaista tavaraa lapset saavat. Ei enää mössösuklaata, joka ei edes maistu suklaalle. 

Ensimmäisessä lapasessa oli joulun odotuksen alun kunniaksi joulusuklaan palat, jotka oli muotoiltu pieniksi joulukuusen koristeiksi. Ostettu Helsinkiläisestä suklaapuodista ihan tätä päivää varten. Toisen lapasen uumenista paljastuivat lasten salaiset joulutehtävät, jotka on suoritettava kertomatta suorituksen kohteelle, että kyseessä on tehtävä. Esikoisen tehtävä on viedä isomummolle itsetehtyjä joulupipareita Itsenäisyyspäivänä, Kuopus paketoi isoisoisälle tuoreet, kehystetyt kuvat pojista. Palkkiona hyvä mieli kaikille :)