Tämän tekstin aihe on ollut minulla mielessä jo pitkään, mutta en toistaiseksi ole saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä. Tämän(kin) raskauden aikana on pahoinvoinnista tullut kärsittyä melkoisesti ja välillä on saanut ihan miettimällä miettiä, mitä sitä voisi syödä ja olisiko mahdollisesti jotain, mikä hieman helpottaisi oloa. Hieman yllättäen olen tässä raskaudessa löytänyt useampiakin ruoka-aineita ja tuotteita, jotka toimivat pahoinvoinnin aikana ravintona sekä oksetuksen pahimman terän taittajana.

Pahoinvoinnin ollessa rajuimpana sisällä pysyi lähinnä vesi. Ja soijajuoma! Meillä oli raskauden ensimmäisen kolmanneksen ajan koko ajan kaapissa Alpron suklaanmakuista soijajuomaa pillin kera ja sitä tuli pahimpina päivinä juotua kolmekin annosta, yksi annos on 250ml. Maku oli sopivan mieto enkä kertaakaan joutunut oksentamaan soijajuomaa. Ajoittain sen hitaasta pillillä imemisestä oli jopa selkeää hyötyä ja pahoinvointi lientyi juoman jälkeen. Joskus jopa siinä määrin, että saatoin syödä sen perään ruisleivän tai vähän puuroa.

Toinen pahoinvoinnin taltuttaja oli tuoreet omenat. Söin niitä erityisesti autoa ajaessani, koska autolla matkustaminen lisäsi pahoinvointia ja oli helpompi keskittyä pureskelemaan mehukasta omenan palaa kuin yrittää pidätellä oksennusta. Omenat maistuivat täydellisiltä, raikkailta ja makeilta yhtä aikaa.

Kolmas voimakkaan pahoinvoinnin taltuttaja oli avokado. Rakastan avokadoja muutenkin, mutta yleensä rajoitan niiden käyttöä aikalailla niiden runsaan energiapitoisuuden vuoksi. Ei kuitenkaan tarvita neroa ymmärtämään, että kun suurin osa ravinnosta tulee suoraan ylös, ei kalorien räknäämisessä ole mitään järkeä. Tärkeintä on, että edes jotain pysyisi sisällä, jopa mieluiten jotain ravintorikasta. Avokado on rasvainen ja mieto hedelmä, jota itse syön ihan sellaisenaan, leivän päällä, muussattuna ja sitruunalla maustettuna, erilaisissa ruoissa, etenkin wokeissa... Minusta avokado taipuu kaikkeen! Näemmä se sopii hyvin yhteen myös alkuraskauden kanssa.

Puuroa ei tietenkään sovi unohtaa! Sitä syön muutenkin miltei päivittäin. Se on helppoa. hyvää ja pitää nälän poissa pitkään. Lisäksi se on vatsalle lempeää. Puuro ei aivan pahimpina päivinä sisällä pysynyt, joten sikäli poikkeaa aiemmista ruoka-aineista, mutta ei se missään nimessä pahoinvointia koskaan lisännyt. Puuroa pystyy maustamaan loputtomiin ja puurojakin on monen montaa erilaista. Kaurapuuro on ehdoton suosikki koko perheen aamupalapöytään, mutta itselleni laitan usein myös chia-siemenistä tehtyjä puuroja.

Chia-siemenet onkin minun valttikorttini, mitä tulee ummetusta vastaan taistelemiseen. Voin rehellisesti todeta, etten koskaan ole kärsinyt mainitusta vaivasta, en edes synnytysten tai leikkausten jälkeen. Tästä kiitos kuuluu varmasti runsaalle vedenjuomiselle sekä tietoiselle kuitujen haalimiselle ruokavalioon. Jos en jaksa tehdä chia-siemenistä mitään erityistä, laitan niitä ruokalusikallisen rahkaan tai jogurttiin ja se on siinä. Chia-siemenien lisäksi vuosien saatossa samassa käytössä on ollut myös pellavansiemenet, mutta mielestäni ne häviävät erityisesti maussa chialle mennen tullen.

Puurojen korvaajana minulla on usein ruisleipä. Rakastan ruisleipää. Etenkin tuoretta ja kotona leivottua! Ruis ei kuitenkaan ole viljoista se kaikkein vatsaystävällisin, joten ruisleivästä olen päässyt kunnolla nauttimaan vasta nyt, kun varsinainen pahoinvointi on jo taakse jäänyttä elämää.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: Mansikat! Minulle on tullut aivan hirveä himo syödä mansikoita! Onneksi meillä on pakastimessa vielä hyvä satsi viime kesänä kerättyjä mansikoita. Pikainen sulatus mikrossa riittää ja sitten ei muuta kuin herkuttelemaan. Mansikat poistavat elimistöstä nestettä, joten ne tulevat pysymään ruokavaliossa koko raskauden ajan. Ananaksella on sama diureettinen ominaisuus, joten senkin käyttö varmasti lisääntyy, mitä pidemmälle raskaus etenee. Toivottavasti pääsen yhtä vähillä turvotuksilla kuin aiemmissakin raskauksissa. Esikoisen kohdalla turvotusta ei edes ollut, Kuopuksen kanssa loppukesän helteillä turposivat varmaan muidenkin kuin odottajien jalat. Eikä silloinkaan puhuttu mistään kunnon turvotuksesta, juuri ja juuri huomasi, kun oikein jalkoja sormilla tökki. 

Tässä vaiheessa raskautta ruokavalio on jo mukavasti normalisoitunut ja syön sitä ihan tavallista kotiruokaa kuin ennenkin. Voimakkaat hajut kylläkin ärsyttävät nenää eivätkä vahvat mausteet houkuttele. Suolaa sitä vastoin voisin syödä moninkerroin normaaliin verrattuna. Tosin normaalisti en lisääkään suolaa muualle kuin kananmunalle ja paistetulla kalalle. Kaiken muun syön suolatta. Tarvittavan suolan määrän nykyihminen saa syömällä kaupan leipää, lautasellisen muroja tai käyttämällä liemikuutioita ruoanvalmistuksessa.

Eiköhän tälläkin ruokavaliolla terve lapsi saada aikaan, kunhan muuten kaikki menisi hyvin.. :)