Joskus on ihan pakko pitää taukoa tietotekniikasta ja tehdä päätös olla avaamatta tietokonetta. Muuten tuppaa nuo stressihormonit kohoamaan liiaksi. Aivan täysin ei nykymaailmassa voi tietokoneista irrottautua, kun jatkuvasti on sähköpostia, verkkopankkia ja kelan sivuja käytellä. Mutta siihen olen nyt hetkeksi omat tietokoneella istumiseni rajoittanut. Meinasi tulla opiskelut jo korvista ulos. Nyt ei olisikaan enää kuin kaksi tenttiä tänä keväänä jäljellä ja se olisi siltä osin siinä.

Blogihiljaisuus on siis jälleen tältä erää ohitse, toivottavasti lukijatkin liittyvät taasen seuraani minun palattua elämänmenoa päivittelemään :) 

Raskaus on edennyt oikein mukavasti ja ongelmitta. Jonkun verran tuppaa supistuksia tulemaan, kun kovasti liikkuu tai rehkii. Energiatasot alkavat vihdoin viimein hipoa normaaleja lukemia, mutta hemoglobiinin lasku saa nyt aikaan omanlaistaan voimattomuutta. Onneksi se on vain pientä ja eiköhän sekin parane, kun rautatabletit alkavt imeytyä ja vaikuttaa.

Olemme nyt raskausviikolla 26 +1. Vähitellen on pakko alkaa haalia kokoon vauvantarvikkeita ja vaatteita. Kuinkahan monta pientä bodya sille vauvalle pitikään hankkia? Kuinka monet lakanat kannattaa varata pinnasänkyyn? Minkäkokoisen toppahaalarin juuri meidän vauva tarvitsee? Ja niin edelleen. Kuten olen jo aiemmin todennut, joskus tuntuu, että sitä on ehtinyt todellakin unohtaa aivan kaikki perusasiat vauva-arjen pyörittämisestä.

Vaunut, turvakaukalo ja sellaiset tarvikkeet on jo katsottu valmiiksi. Niistä tulee omaa päivitystä sitten, kun saan ne hankittua :) 

Sen sijaan lipasto niille vauvanvaatteille puuttuu edelleen - paikka on tosin jo katsottu valmiiksi! Samoin pinnasänky on vielä ostamatta. Toisaalta se pinnasänky ei meillä kovinkaan ahkerassa käytössä ollut edelliselläkään kerralla, joten siitä en stressiä ota. Esikoinen on kyllä jo sängyn puutetta ihmetellyt ja ilmaissut huolensa siitä, ehditäänkö me sellaista hankkia lainkaan. Eiköhän me ehditä, vielä pitäisi aikaa olla reilusti :)

Lastenhuoneen remonttiin olisi kiva pikkuhiljaa päästä käsiksi, mutta toisaalta - meidän wc on vihdoin viimein täysin valmis! On tapetit, on uusi lavuaari, allaskaappi, peilikaappi, seinälistat ja lamput paikoillaan. Huh, kun olenkin helpottunut! Oli se vain juhlava tunne levittää uuteen vessaan uudenkarhea matto ja pistää pitkästä aikaa valot päälle!

Kevät on jo pitkällä ja tajusin tässä aivan ykskaks yllättäin, että Esikoisen esikoulua on jäljellä enää vaivaiset kaksi viikkoa ja sitten pojasta tuleekin koululaisen alku. Kouluun on käyty tutustumassa ja minä olen istunut useammassakin siirtopalaverissa pojan asioita setvimässä. Kuopuskin siirtyy esikouluun syksystä alkaen, mutta ensin me nautitaan pitkästä ja toivottavasti kuumasta kesästä.

Mies on aloittanut uudessa toimessaan lähiesimiehen asemassa ja harmillista kyllä uusiin kuvioihin ja vastuuseen totuttelu vie veronsa. Hänkin siis kesälomaa odotellessa... Vaikkakin hänen lomansa täyttyykin sitten jo tiiviisti vauvan odotuksesta ja synnytykseen valmistautumisesta.

Olen alkanut vähitellen valmistautua edessä olevaan koitokseen eli synnytykseen. Harmillisesti en oikein saa otetta ajatuksesta... Joudun valmistautumaan sekä mieheni kanssa että ilman hänen tukeaan synnyttämiseen, mikä tuntuu hivenen sekavalta. Lisäksi minun on edelleen vaikea uskoa, että tämä vauva saataisiin ehjänä maailmaan enkä siitä syystä oikein rohkene todeta edes itsekseni, että synnytys lähestyy vääjäämättä.

Samalla kun pohdin synnytyskuvioita, mietin kuumeisesti, miten Esikoisen koulu lähtee rullaamaan ja miten meidän kaikkien elämä mullistuu Kolmosen synnyttyä. Kuinka järjestää Esikoinen kouluun sinä päivänä, kun äiti on sairaalassa synnyttämässä vai jättääkö lapsen suosiolla kotiin yhdeksi päiväksi? Kuinka pahasti Esikoinen väsyy koulutiensä alkumetreillä ja mitä hänen väsymisensä tarkoittaa meille muille? Ei ainakaan helppoja aikoja, se on varmaa! 

Kysymyksiä tuntuu olevan aivan liikaa ja vastauksia aivan liian vähän. Vaan yksi kerrallaan pureudun jokaiseen ja ratkon niitä sinnikkäästi. Suunnittelen kaiken mahdollisimman tarkkaan, jotta elämä pysyy sitten elokuussa raiteillaan, vaikka suuria muutoksia onkin luvassa.

Näistä kysymyksistä ja niiden mahdollisista vastauksista pääsette varmasti myös te osallisiksi tulevissa postauksissa :) Vaan ei tämä elämä nyt oikeasti näin ongelmakeskeistä ole, miltä saan sen kuulostamaan! Niin paljon kaikkea ihanaa mahtuu jokaiseen päivään, ettei aina edes muista niitä kaikkia keskeneräisiä projekteja ja suuria kysymyksiä, jotka takaraivossa vellovat. 

Onnea ovat kevätpäivät lasten kanssa pihamaalla, auringonpaiste ja kaiken äkkinäisesti kasteleva kevätsade <3