Pitkääkin pidemmän blogihiljaisuuden jälkeen en oikein tiedä, mistä aloittaisin. Aivan ensimmäiseksi minun on pahoiteltava näin pitkää hiljaiseloa, mutta syy on tällä kertaa ollut mitä parhain! :) 

Kirjoitan varmasti kaikki huippukohdat auki kunhan tässä keräilen itseni ja pääsen kiinni tähän kirjoittamiseen. Alkuun saatte kuitenkin pikakelatun version kaikesta, mitä on ehtinyt tapahtua: 31.8.2015 perheeseemme syntyi pieni tyttövauva. Hän on täydellinen, kaunis ja ennenkaikkea aivan terve prinsessainen :) Syntymäpainoa 3455g ja pituutta 50cm. Hän syntyi raskausviikolla 41 +2. 

Synnytys kesti kaikkineen kahdeksan tuntia ja teki paljon enemmän kipeää kuin edelliskerta. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vauva saatiin saatettua maailmaan ilokaasun voimin. Synnytyksen jälkeen kaikenlaista vaivaa ja komplikaatiota kyllä ilmeni ihan riittämiin. Istukka oli hyvin repaleinen ja kätilö varoitteli jo synnytyssalissa sen voivan aiheuttaa vaikeuksia myöhemmin... Mutta siitä seikkailusta lisää myöhemmin. Oli se sen verran repivää, että tahdon ikuistaa sen tekstiin huolella ja suurella tunteella! ;) 

Kotiuduimme vauvan kanssa kolmantena päivänä synnytyksestä, vauvan ollessa kahden vuorokauden ikäinen. Jo edellä mainittujen komplikaatioiden vuoksi imetyksen kanssa oli ongelmia ja kahden ensimmäisen viikon aikana vauva sai vaihtelevasti lisämaitoa. Kolmen viikon ikään mennessä olimme taistelleet itsemme täysimetykselle ja nyt vauva kasvaa oikein hienosti ihan omavaraisesti tuotetulla tavaralla.

Isoveljet ovat ottaneet pikkusiskon hyvin vastaan. Ylpeys on silminnähtävää ja mustasukkaisuutta ei juurikaan ilmassa ole ollut. Tottakai pojat reagoivat, kun äidin ajasta leijonan osa menee vauvan kanssa olemiseen, mutta ainakin toistaiseksi olemme saaneet käsiteltyä keskusteluin nämä tunteet. 

Raskauden viime metreillä elämässä oli muutakin mullistavaa, Esikoinen aloitti koulutiensä ja Kuop.... Siis Keskimmäinen(!) ryhtyi esikoululaiseksi. Nämäkin uudet elämänvaiheet ovat ehdottomasti kertomisen arvoisia, mutta valitettavasti en saanut niitä puettua sanoiksi kaikkien niiden raskautta ja vauvaa koskevien huolien vuoksi. Niistäkin lisää siis myöhemmin.

Vauva-arki on vihdoin saatu sellaiselle mallille, että minulla on mahdollisuus irroittaa käteni vauvasta hetkittäin muuhunkin kuin aivan pakollisiin kotitöihin, joten... Olen palannut linjoille! :) Toivottavasti jatkatte lukemista yhtä runsaslukuisina kuin tähänkin saakka <3