Jeps, vauvakuumeesta taas tämäkin kirjoitus. Mutta kun se nyt on se ajatus, mikä toistuvasti mielessä pyörii! Sitä pohtii, milloin haaveesta tulee totta, meneekö siihen vielä kauan. Onko seuraavassa kuussa kahden viivan aika vaiko uuden härän kurkun. Yritän olla lietsomatta enää yhtään näitä vauvakuumeen roihuja, en tarvitsisi enää lisää kärsimättömyyttä. Kaikkialla vain näkyy vauvoja ja vauvavatsaisia naisia ja itselle hiipii mieleen ajatus "kaikki muut saavat vauvoja paitsi minä". Se lause on jo muodostunut aivan vitsiksi mieheni kanssa.

Tänään sitten sorruin. Oikeastaan jo eilisiltana varoittelin miestä, että saatan ostaa lehden. Olin jo puoliksi päättänyt sen ostaa ja aamulla kaupassa pyörähtäessä kävelin suorinta tietä lehtihyllylle. Ja eikös sitä sitten vettä tupsahtanut myllyyn monin verroin, kun huomasin, että Vauva-lehteä saa tällä hetkellä kaksi yhden hinnalla! Loka- ja marraskuun lehdet yhdellä kertaa. Jonkinlainen merkkihän sen oli oltava, lehti oli ostettava.

Lehdet on nyt kannettu kotiin ja lokakuun numero puoliksi luettu. Edelleen Vauva-lehti vaikuttaisi kirjoittavan odotuksesta ja vauvoista, edelleen samanlaisella tunteella ja taidolla kuin ennenkin. Sitä kun tuli kestotilattua useampi vuosi, aina Esikoisen odotuksesta Kuopuksen yksivuotissyntymäpäiviin.

Pelkäsin, että Vauva-lehden ostaminen ja lukeminen konkretisoivat vauvahaavetta liiaksi, että se alkaisi pyöriä päässä yhä enemmän ja muuttuisi enemmän tarpeeksi kuin haaveeksi. Vielä ainakaan ei näin ole käynyt. Pikemminkin ajatus raskauden alkamisesta on muovaantunut vähemmän stressaavaksi ja ilolla odotettavaksi asiaksi.

Mieheni kanssa pohdimme, miksi nykyisin niin usein päädytään raskautta kiirehtimään. Miksi aivan terveet naiset seuraavat ovulaatiotaan ja yrittävät optimoida mahdollisuuden tulla raskaaksi ajoittamalla yhdyntänsä oikein? Eikö sellainen vie halut? "Hei nyt on 12 tuntia aikaa sekstailla ennen kuin munasolu kuolee, äkkiä!". 

Toisaalta syy on pakossa aikatauluttaa elämäänsä mahdollisimman hyvin. Meidänkin perheelle aikatauluttaminen on tärkeää jo senkin vuoksi, ettei minulla ole vakituista työpaikkaa. Olisi siis hyvä, jos voisin jäädä äitiyslomalle suoraan työsuhteesta enkä putoaisi työttömäksi siinä välissä. Kukaan tuskin palkkaa viimeisillään raskaana olevaa naista kuukaudeksi tai pariksi, kun vatsattomiakin hakijoita on tarjolla. Tosi asioita on turha kieltää. Myös Esikoisen koulunaloitus tuo oman deadlinensa siihen, että elämän tulisi olla joko vielä varsin seesteistä tai sitten pahin myrsky uuden vauvan tulon vuoksi olisi jo laantunut.

Kyse ei kuitenkaan ole vain tällaisista asioista. Myös ihmisten asenteissa on paljon parantamisen varaa. Miksi kaiken pitäisi tapahtua nyt heti? Malttia ja kärsivällisyyttä, kaikki aikanaan. On myös tarve kontrolloida kaikkea, voida aikatauluttaa kaikki lisääntymistä myöten. Silloinkin, kun siihen ei ole mitään varsinaista syytä. 

Enkä siis suinkaan itse ole syytön yllä lueteltuihin ajatuksiin ja kärsimättömyyteen. Kaikkea muuta. Tiedostan kuitenkin ajatusten älyttömyyden ja sellaisista asioista stressaamisen turhuuden. Toistaiseksi raskaudet ovat alkaneet ilman suurempia ongelmia, lapsia ei ole tarvinut tekemällä tehdä ovulaatiotikku kädessä. Ja silti... Silti minä haluaisin, että seuraavia kuukautisia ei tule vaan tulisi kaksi viivaa raskaustestiin.

Onneksi mieheni osaa pitää minut aisoissa ja rauhoittelee, kun alan liikaa pohtia asiaa. Ehkä tällainen on miehille helpompaa? Eihän heidän toisaalta tarvitsekaan olla se osapuoli, joka jää pois työelämästä äitiyslomalle. He voivat itse valita (yhdessä kumppaninsa kanssa) milloin ja millaisina jaksoina isyysvapaa pidetään. Tosin pidän itseäni etuoikeuttuna, kun olen nainen ja saan kokea raskauden ja synnytyksen :)

Josko sitä joisi suuren mukin teetä, lukisi pari juttua Vauva-lehdestä ja keskittyisi nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Ottaisi ilon irti siitä tunteesta, että jotakin jännittävää on edessä, jotakin ihmeellistä voi tapahtua milloin hyvänsä ja siitä miten kaikki on mahdollista :)