Nyt se on sitten vietetty. Isänpäivä vuosimallia 2014. Tai onhan meillä vielä miehen kanssa yhteinen ilta edessä, mutta se lienee äkkiä ohi ja uni esiintynee pääosassa :) 

Kuten suunnitelma olikin, me nukuimme poikien kanssa kunnon unet emmekä edes yrittäneet nousta aamulla isää muistamaan. Mies meni töihin ja sillä välin me siivoilimme ja leivoimme porukassa limepiirakan. 

piirakka.jpg

Kakkukahvit juotu, tosin suunnitelmasta poiketen ilman vieraita. Miehen vanhemmat eivät siis tänään poikennetkaan käymään, mikä toisaalta oli hyväkin, kun täällä oli melko väsynyttä porukkaa. Isää lahjottiin poikien tekemillä savipatsailla, jotka olivat kyllä molemmat omalla tavallaan aivan mallinsa oloisia! Minulta jäi lahja hankkimatta, miehen kiellettyä minua ostamasta hänelle uutta puhelinta. Hän kun haluaa kuulemma olla mukana valitsemassa sitä... Höh! Miehet ja teknologia ;) 

Minun vanhempani poikkesivat aamutuimaan pikavisiitillä ohikulkumatkallaan. Isäni otti mukaansa meidän vanhan ompelukoneen sekä saumurin, jota ei ole säädetty vuosiin. Ompelukone on äitini vanha eikä siitä luultavasti ole enää mihinkään - ja onhan minulla oma uusikin - mutta antaa isäukon askarrella sen parissa, jos kerran huvittaa. Totesin kyllä, että takaisin ei tarvitse tuoda ellei toimimaan enää saa. Samalla tuli annettua isänpäiväkortti isälleni ja kovasti liikuttui niin kortista kuin lapsenlastensa ominkäsin tehdyistä nimmareista :) 

Meillä oli oikein mukava, vaikkakin harvinaisen hiljainen isänpäivä :) Joskus on mukava viettää aikaa vain sängyllä köllötellen ja koko perheen elokuvaa katsellen. Etenkin, kun me sitä kovin harvoin teemme, olemme melko liikkuva perheyksikkö :) 

Minä en toivota kaikille iseille hyvää isänpäivää, koska en usko kaikkien sitä ansaitsevan. Mutta teille, jotka osanne teette, vastuunne kannatte ja lapsianne rakastaen kasvatatte: Onnea pienistä (ja suuremmistakin) ihmeistänne! <3