Meillä on sitten ihana isä. Hän tekee oman osansa kotitöistä, hoitaa lapsiaan rakastaen ja kärsivällisesti ja kohtelee minua, vaimoaan, kuin prinsessaa. Hänellä on tällä hetkellä päävastuu perheen taloudellisesta toimeentulosta, koska toistaiseksi vain hän on vakituisessa työsuhteessa. Kolmivuorotyön ja perheen yhdistäminen ei aina ole täysin kitkatonta, etenkään kun työ sattuu olemaan vastuullista ja fyysisesti raskasta. Arvostan miestäni hyvin suuresti ja iloitsen siitä omistautumisesta, mitä hän perheelleen osoittaa.

Minusta on tärkeää sanoittaa tällaiset tunteet ja kertoa kumppanille riittävän usein, ettei pidä itsestäänselvyytenä sitä työmäärää, minkä toinen on harteilleen ottanut ja minkä kantaa. Paitsi sanallisesti, sen voi tehdä myös teoilla. 

Minä olen lähiaikoina ollut harvinaisen väsynyt ja siksi kiukkuinen. Mies on joutunut ottamaan entistä suuremman osan kotitöistä huolehtiakseen, jotta minun energiani on riittänyt lasten kanssa olemiseen ja työssä käymiseen. Samaan aikaan myös mieheni työpaikalla on tapahtunut paljon ja mies on joutunut sielläkin tekemään aiempaa enemmän töitä, valitettavan usein ilman lakisääteisiä taukoja.

Löytyi siis syitä yllättää mies iloisesti jälleen yhden työpäivän jälkeen. Siivosimme lasten kanssa kodin oikein nätiksi, levitimme uuden maton olohuoneeseen ja teimme mieheni lempiruokaa, lohikeittoa. Ostimme tuoretta leipää ja katoimme pöydän nätisti. Kaiken kruunuksi lämmitimme saunan valmiiksi niin, että mies saattoi käydä suoraan töiden jälkeen löylyissä ja pesulla, kun me sillä välin viimeistelimme keiton. Jälkiruoaksi Esikoinen leipoi kääretottua.

Isännän tultua saunasta, oli pöydässä kynttilä palamassa, höyryävä kattilallinen lohikeittoa, tuoretta leipää ja erilaisia leivänpäällisiä. Onhan sekin jotain, että palaa töistä siivottuun taloon, valmiiseen ruokapöytään ja pääsee vielä ennen ateriointia käymään ihan omassa rauhassa saunassa. Tiedä sitten, onko se joillekin miehille itsestäänselvyys ja ihan tavallista, meillä se ei kuitenkaan ole.

Olemme mieheni kanssa käyneet läpi useammankin kriisin ja pariin otteeseen on jo vakavasti harkittu lähtöä eri teille. Kaikesta on kuitenkin yhdessä ja lujalla tahdolla selvitty. Halu olla ja elää yhdessä on aina ollut lopun perin vahvempi kuin mitkään kohtaamamme vaikeudet. Niissä myrskyissä luoviessa on oppinut useammankin asian yhteiselosta, mutta eräs tärkeimmistä on niiden omien tunteiden näyttäminen. Olivat tunteet sitten hyviä tai huonoja, niissä ei sinällään ole mitään pelättävää tai pahaa. Meillä on yhdessä tehty päätös, että jos kiukuttaa, se täytyy uskaltaa ja osata sanoa.

Jotta jaksaisi kerta toisensa jälkeen käydä läpi niitä samoja asioita ja ottaa vastaan toisen turhautumisen tunteita, keskustella yhä uudestaan ja uudestaan siitä, kuka nyt ei taaskaan ole tiskannut... Siitä toisen arvostuksesta on pidettävä kiinni. Muistettava itse, miksi halusi ja haluaa elää juuri tämän ihmisen kanssa ja kerrottava se sille toiselle. On tehtävä niistä positiivisista kärpäsistä härkäsiä ja negatiivisista härkäsistä kärpäsiä. Hyvin pitkälti se on asennekysymys ja paljon on kiinni tahdosta.

Oletteko koskaan miettineet, miksi vihkivalassa kysytään tahtomisesta? Minun luullakseni juuri sen takia, että rakkauden ensihuuman haihduttua alkaa tahtojen taistelu. Ei kumppania vastaan vaan kumppanin puolesta. Elämän karikoissa saa jokainen varmasti ajoittain testata, viekö tahto läpi harmaan kiven. Minun kokemukseni mukaan vaikka peruskallion :) Huonoon parisuhteeseen ei kuitenkaan kannata jäädä vaan uskaltaa irrottautua, jos suhde vie koko ajan enemmän kuin se antaa.

Meidän isä oli todella mielissään tästä muistamisesta ja rakkaudenosoituksesta, hän osaa ottaa hemmottelun vastaan silloin, kun sitä saa. Myös lapset oppivat, että parisuhteessa toista tulee arvostaa ja kunnioittaa, kun he näkevät, miten paljon me mieheni kanssa teemme sen eteen, että toinen kokee olevansa rakastettu ja ainutlaatuisen ihana. Lisäksi heistä on mukavaa tehdä vanhempien kanssa ruokaa ja osallistuvat jopa siivoukseen mielellään, kun se on yllätys jollekulle. 

Seuraavaa hemmotteluhetkeä odotellessa, saas nähdä kumman osaksi se lankeaa :)