Olen tässä tikutellut joka ikinen aamu minkäänlaista viivaa enää saamatta. On siis pakko uskoa, että ei se ovulaatio taida enää tässä kierrossa tapahtua. Jos siis testeihin on uskominen ja luottaminen.. 

Olen lähipäivät viettänyt melko tiiviisti asiasta lukien ja tietoa hankkien. Tässähän on nyt enemmänkin syitä olla toisaalta huolissaan, toisaalta huokaista helpotuksesta. Ensimmäiseksi on otettava huomioon se, mikä kaikille naisille on normaalia ja sitten ne seikat, jotka tekevät minulle raskautumisesta mahdollisesti haastavampaa kuin täysin terveille naisille. 

Jo aiemmin olen maininnut sairastavani kilpirauhasen vajaatoimintaa. Siihen on lääkitys ollut siitä saakka, kun olen 13 täyttänyt eli aikasmoisen kauan jo. Hormonitasapaino on suurimmaksi osaksi ollut vakaa, ajoittaista heilahtelua huonompaan suuntaan on toki näihin vuosiin mahtunut. Aika hyvin itse huomaan, milloin lääkitystä on hetkellisesti nostettava ja milloin voi laskea sille minulle normaalille tasolle takaisin. Melko suuri annoshan minulla päivittäin menee eikä minkäänlaisia toiveita lääkkeettömyydestä tämän suhteen ole ollut missään vaiheessa. Kilpirauhasen vajaatoiminta kun monissa tapauksissa voitaisiin hoitaa myös elämäntapamuutoksilla, lähinnä ruokavaliolla. Minulla säännöllinen elämä ja ruokavalio pitävät tilanteen tasaisena.

Miten tämä nyt liittyi tähän ovulaatioasiaan? Siten, että kilpirauhashormoni tyroksiini vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elimistön toimivuuteen ja erityisesti muiden hormoneiden tuotantoon. On siis mahdollista, että vajaatoiminta aiheuttaa sen, ettei LH-hormonia yksinkertaisesti ole riittävästi ovulaation aikaansaamiseksi. Tämä on ilmeisesti hyvin todennäköistä hypotyreoosi potilailla, jotka ovat täyttäneet 25. No olen joo ylittänyt tuon maagisen ikärajan... Esikoinen ja Kuopus taas ovat saaneet molemmat alkunsa ennen tuota ikää eikä kummassakaan tapauksessa raskautuminen ollut ongelma.

Joten mahdollinen ongelma voi olla näinkin yksinkertainen ja tällöin helposti myös hoidettavissa. Tai ongelmaa ei välttämättä edes ole, jolloin voisin vain odotella rauhallisesti, milloin tärppää. Tai ongelma voi olla jossain muualla, paljon isompi ja mahdollisesti jopa hoitamattomissa. 

Oli asia niin tai näin, minä haluan tietää. Koska todennäköisimmältä tuntuu, että kyse on kilpirauhasen ongelmista, ei ole hyötyä jäädä odottelemaan. Joten otin härkää sarvista ja soitin ajan yksityiselle gynekologille. Kerroin asiani aikaa varatessani ja aika on nyt saatu jo tämän viikon torstaille. Aivan mahtavaa!

Nyt tuntuu, että iso kivi on vierähtänyt sydämeltä pois. Ainakin saan tietää, missä mennään.