Vanhan omakotitalon ostaminen on aina riski. Tai no... Omakotitalon omistaminen on aina riski. Vaikka rakennuttaisi/rakentaisi aivan uuden talon, ei koskaan tiedä, milloin jotain pettää tai hajoaa. Varmasti me kaikki omakotitaloasujat pelkäämme eniten sitä yhtä H-sanaa... Jota usein edeltää K-sana. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä jo ajatuksesta.

Me ostimme hyvin tuntemamme omakotitalon, minun lapsuudenkotini nimittäin. Tässä talossa tuskin on mitään, mitä minä en tietäisi. Olen nähnyt yhden remonttikierroksen tässä talossa varhaislapsuudessani ja muistikuvat siitä ovat yllättävän kirkkaat. Kai se oli sellaista hullunmyllyä, että iskostui jo pienenkin lapsen mieleen lähtemättömästi.

Nyt olen sitten tekemässä remonttikierrosta numero kaksi tähän taloon. Hiljalleen hyvä tulee ja talouskaan ei mene miinukselle, kun tehdään vähän kerrassaan. Vaikka kyllä tähän remonttilainakin otettiin, kymppitonnin verran ajateltiin tehdä kertainvestointina. Kuten niin usein muissakin asioissa, tämäkään ei mennyt kuten strömsöössä.

Tarkoitus oli, että pistetään koko kymppitonni kylpyhuoneen ja sauna remontointiin. Siellä kun ei ole edes lattiatäytettä. Emme kuitenkaan ehtineet suunnittelua pidemmälle, kun mieheni teki havainnon. Aulan lattiassa on kosteutta, joka ei sinne kuulu. Ei muuta kuin yhden iltapäivän reipas urakointi ja aulan lattia oli revitty auki. Säikähdyksellä päästiin, pelkkää vähäistä kosteutta, ei varsinaista vauriota. Ei muuta kuin lattia uusiksi. 

Ja minähän pistin siinä sitten samalla hiellä seiniin uuden värin ja kalustin aulan toimivammaksi. Hyvältä näyttää, oli vaivan arvoinen projekti :) 

Meidän aikuisten makuuhuone on remontoitu vanhasta vaatehuoneesta. Se oli mielikuvitusta ja luovuutta vaativa projekti ja makuuhuoneesta tulikin minulle tärkeä ja rakas paikka. Seuraavaksi uusittiin olohuone, jossa pyrin pitämään kaiken mahdollisimman selkeänä. Lastenhuone on uusia tapetteja vaille valmis. Kodinhoitohuone on niinikään tehty lattiaa myöten uusiksi ja samalla sinne vaihdettiin kodinkoneet. Keittiö on ollut toistaiseksi projekteista suurin ja vaati paljon hikeä, verta ja kyyneliä - ja rahaa!

Kaiken piti olla nyt valmista seuraavaan kevääseen saakka. Koko talvi meidän oli tarkoitus pitää lomaa kaikista remonttihommista. Korkeintaan ajattelin laittaa ne lastenhuoneen tapetit. Mutta ei, eihän se nyt niin helppoa voi olla!

Eräänä iltana haistelimme mieheni kanssa, että wc:stä tulee omituinen haju. Pesin koko vessan vielä tuona samana iltana. Haju ei vain lähtenyt. Parissa päivässä haju alkoi olla jo todella häiritsevää ja jouduimme pitämään ovia kiinni eteistä myöten estääksemme sen leviämisen. Lopulta ei auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja sanasta miestä ja ruveta penkomaan, mikä siellä vessassa haisi.

Mieheni oli aivan varma, että wc:ssä on hometta. Minä taas olin vähintään yhtä varma, että homeesta ei ollut kyse. Niin paljon olen elämäni aikana homeen imelää, hyvin tunnistettavaa hajua haistellut, että uskon sen tunnistavani. Lisäksi olen aiemmin altistunut homeelle niin pahoin, että sairastun välittömästi jo pienestä homemäärästä. En siis ollut aivan niin huolissani, vaikka toki pelotta en itsekään ollut. 

Ensimmäiseksi irtosivat seinälistat. Tadaa! Listojen alta paljastui märkää. Se oli sitten siinä. Vielä tämän vuoden puolella on rykäistävä ainakin tämä yksi remonttikohde kunnialla loppuun.

Nyt meidän wc:stä puuttuu puolet lattiasta, lavuaari on viety ulos ja veden kulku osittain katkaistu. Wc-pönttö sentään yhä on toiminnassa! Tällä viikolla kävimme koko perheen voimin shoppailemassa remonttitarpeet, vajaan viikon päästä revitään pois kaikki seinälevyt, hajotetaan lattia pohjaa myöten ja tehdään kaikki uudestaan. Kalusteet uusitaan ja kaikki vanha hävitetään.

Eihän tässä mitään joulua ajateltukaan valmistella... Huoh!

Vaan toisaalta ei tässä voi muuta kuin olla onnellinen! Meillä on oma koti, jossa kaikki koemme olevamme turvassa. Kuinka monelta (suomalaiselta) se puuttuukaan! Meillä on varaa tehdä remontti siltä istumalta kuin ongelman huomaamme. Olemme kerrassaan etuoikeutettuja, kun asiaa oikealta kannalta osaa pohtia!

Tosin joulukuussa syntyneen Esikoisen syntymäpäivät siirtyvät pidettäviksi tammikuussa. Joitain myönnytyksiä kun on tehtävä meidänkin.