Nyt se on sitten alkanut. Wc:n purku alkutekijöihinsä. Sieltä lähtee kaikki ulkoseiniä lukuunottamatta. Lattiasta onkin puuttunut jo puolet, vesipiste on ollut pois käytöstä ja seiniltä revitty sisustuslevyt irti. Huomenna perheen isäntä ja remonttimies (minun isäni) purkavat loput. Ja sitten kasaavat kaiken uudestaan... Tosin uusista materiaaleista.

Minä en suoraan sanottuna jaksa edes ajatella, että olisin lasten kanssa viikonlopun talossa, jossa ei ole toimivaa vessaa. Tottakai sekin jotenkin onnistuisi, kyllä sitä on maalla ennenkin käyty ulkona pissimässä ja välit naapuriin mahdollistaisi varmasti wc:n lainaamisen isomman hädän tullen. Vaan kun on toinenkin vaihtoehto niin jätän tuollaisen naapurissa kakkimisen väliin. 

Ajelimme siis poikien kanssa Suomen uljaaseen pääkaupunkiin viikonloppua viettämään. Sitä uljautta on kuitenkin hieman vaikea nähdä juuri nyt, sillä sää ei tosiaankaan meitä suosi. Jo ajellessa sai pitää välillä kielen keskellä suuta, kun räntävesiloskaa tuli tuulilasiin joka suunnasta. Vaan täällä me ollaan, perillä! Matka meni lopun perin hyvin, autossa soi äänikirjana Uppo Nalle ja molemmat lapsoset nukkuivatkin hyvän matkaa.

Joulun alla Helsingissä ja vieläpä viikonloppuna! Täytyy sanoa, että hieman jännittää, millaiset ruuhkat kaupungilla huomenissa onkaan. Onneksi molemmat lapsista ovat tottuneita matkaajia eikä Helsinki ole heidän mielestään sen kummempi paikka käydä kuin lähikaupunkikaan kotikulmilla. Ainoa ero on, ettei kotikulmilla ole niin paljoa liukuportaita eikä varmasti yhden yhtä raitiovaunua. 

Olemme majoittuneet vanhempieni pieneen kaksioon, joten saamme viettää viikonloppua kirjaimellisesti kylkikyljessä. Kotona maalla lapset ovat tottuneet siihen, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Täällä kerrostalossa asia on toisin ja alkuun onkin tässä illan mittaan saanut muistutella äänten kuuluvan helposti naapurin puolelle. Myös leikit ovat erilaisia, koska leluja on otettu mukaan vain kourallinen eikä täällä tietenkään ole automattoja lattialla tai katossa roiku keinua. 

Olemme matkustelleet lasten kanssa paljon. Suurimmaksi osaksi kotimaassa, mutta maan rajatkin on ylitetty useita kertoja. Olen itse niin mukavuudenhaluinen, että melkeinpä omalla autolla olemme reissussa olleet, poikkeuksena lentäen etelään tai Euroopan suurkaupunkeihin suuntautuneet matkat. En siis pahemmin stressaa lasten kanssa liikkumista ja he ovat tottuneita matkaajia. Autossa istuminen ei ole Esikoisen vauva-ajan jälkeen ollut mikään ongelma. Ensimmäinen pitkä yhteinen matkamme oli pituudeltaan 500km ja ajoimme sen yhden pysähdyksen taktiikalla.

On tosin myönnettävä, että tällä hetkellä minua repii kaksi vastakkaista halua. Toisaalta tiedän, että minun ja lasten on parempi olla täällä, pois remontin tieltä. Toisaalta minusta tuntuu, että minusta olisi voinut olla oikeasti apua remontissakin... Vielä ennen lähtöä harkitsin, josko olisin vienyt lapset mieheni vanhempien luokse 25 kilometrin päähän ja jäänyt auttelemaan. Mutta sitten se toinen puoli... Me olemme kyllä viikonloppulomamme lasten kanssa ansainneet!

Nyt vain pidetään sormet ja varpaat ristissä, että wc rakentuu viikonlopun aikana eikä mitään suurempia yllätyksiä tai takapakkeja tule! Tässä on nimittäin vielä sellainen lisäjännityksen paikka, että maanantaina meille tulee uudet ikkunat ja ne asennetaan samalta seisomalta paikoilleen. 

Jos kaikki menee hyvin, pääsen tiistaina aloittamaan jouluvalmistelut! Jos jotain menee mönkään, joulu saatetaan joutua perumaan...

Vielä täytyy mainita, että kuukautisten oletettu alkamispäivä olisi huomenna... Arvatkaa, haluanko herätä verilammikosta ensi yönä - vieraspedistä?!