Nyt on sitten juhlittu joulu vuosimallia 2014. Täytyy rehellisyyden nimissä todeta, että oli elämäni toistaiseksi raskain joulu. Ei henkisesti vaan fyysisesti. Minusta ei suoraan sanottuna ollut juuri mihinkään. Minä vain nukuin ja oksentelin - tai makasin sohvalla ja voin pahoin. Raskausoireet ovat siis todella alkaneet ja vaikka kaksi edellistäkin raskautta ovat olleet alkuun pelkkää pahoinvointia ympäri vuorokauden, tämä on ihan omaa luokkaansa.

Kiitokset tämän joulun onnistumisesta kuuluvat ehdottomasti ja melko yksinoikeudella miehelleni. Minä tein kyllä ruoat niin kuin oltiin suunniteltukin. Etukäteen pakastimeen, mistä ne sitten lämmitettiin joulupöytään. Ruoat tuli tehtyä parissa päivässä, mutta silti yksi kerrallaan, koska voimat eivät kertakaikkiaan riittäneet enempään. Onneksi istuminen ruokaa laittaessa on ihan sallittua!

23. päivä haimme koko perheen voimin miehen veljet meille joulua juhlimaan. Muutama sata kilometriä jouluajelua, onneksi pahimmat ruuhkat välttäen, kun aikaisin aamulla pääsimme lähtemään. Oli muuten melkoinen kokemus käydä pitämässä wc-tauko vannoutuneen poikamiehen asunnossa. Hyh, sitä hajua! Ensimmäinen reaktio oli kääntyä asunnon ovella 180 astetta, meinasi nimittäin aamupala tulla vauhdilla ylös siinä hajumaailmassa. Enkä sano, että kaikkien poikamiesten asunnot haisisivat pahalta, onneksi eivät. Tämä kuitenkin oli niin pinttyneen tupakanhajun ja jonkun muun löyhkän täyttämä...

En tiedä, mitä mahtoivat vieraat ajatella, kun minä lähinnä makasin ja ravasin wc:ssä. Mahdollisesti eivät mitään. Mahdollisesti pitävät minua laiskistuneena pirttihirmuna, joka orjuuttaa miestään kohtuuttomasti. Mahdollisesti arvasivat todellisen syyn. Ei tullut puheeksi ja ihan hyvä niin. Ehtii sitä myöhemminkin uutisen paljastamaan.

24.päivä meillä velttoili koko porukka. Hieman siinä jouluateriakin myöhästyi, mutta syötyä saatiin kuitenkin vatsamme täyteen. Oikeastaan ihan hyväkin, että ruoka oli niinkin myöhään (18:30) koska minäkin kykenin jo siihen aikaan illasta pitämään suurimmat osat ruoista sisällä. Joulupukki kävi ja jakoi muutamat lahjat. Loput lahjat jaoimme sitten keskenämme pukin jatkettua matkaa.

Ja voi hirmustus, mikä määrä niitä paketteja oli! Itsehän ostin lapsille tasan kaksi lelua, nukketalon ja puisen leikkikeittiön. Molemmat saivat äidiltä myös pehmeitä paketteja. Isä oli tapansa mukaan satsannut enempi lelupuoleen ja paketeista paljastui niin taistelu-ukkoja Kuopukselle kuin pikkuautoja Esikoiselle. Suurin osa lahjoista oli kuitenkin sukulaisilta ja ystäviltä. En edes muista, mitä kaikkea tähän taloon tuli lisää... Tuntuu, että lahjavuori kasvaa joka vuosi, vaikka joka vuosi sanon aiempaa painokkaammin, että korkeintaan yksi lahja per lapsi per lahjoittava talous. En uskalla edes ajatella, millainen röykkiö meidän on ensi vuonna raahattava kuusen alle ja ympärille ja oikeastaan kaikkialle olohuoneeseen, kun perheessä onkin kolme lasta. Huh, jo ajatus nostaa hien pintaan.

Suklaaähkyä en tänä vuonna syönyt, vaikka vakaa tarkoitus olikin. En edes avannut jouluksi ostamiani suklaapaketteja vaan ne lojuvat yhä kaapissa korkkaamattomina. Muutama suklaakonvehtia maistelin, mutta niistäkin muutaman sylkäisin sivistyneesti nenäliinaan ja kiikutin roskikseen. Ei siis todellakaan tee makeaa mieli nyt! Taitaa olla ensimmäinen kerta tämän naisen elämässä...

Joulun jälkeen sitä on vain yritetty hakea arkeen normaalirytmiä ja siivoillaan hiljakseen joulun jälkiä. En edelleenkään jaksa tehdä juuri muuta kuin maata sohvalla ja voida pahoin. Onneksi mies on ollut nyt koko ajan joululomalla, jotta talous pyörii edes liki normaaliin tapaan. Lapset voivat hyvin eivätkä pahemmin ole hämmästelleet äidin pahoinvointia. Olen ilmeisesti ollut riittävän usein kipeä ja vuoteen pohjalla, jotta lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Emme siis vielä ole kertoneet lapsille, että tulossa on Kolmonen. 

Vaikka joulu olikin raskas ja hetkittäin tuntui, ettei tästä edes kunnialla selvitä, siitä jäi monta aivan ihanaa muistoa ja se oli kaikesta huolimatta onnistunut, juuri sellainen lämminhenkinen joulu, jollaisia tässä talossa halutaan viettää.