Mitä kaikkea tarvitsee syntymätön lapsi? Hyvää ravintoa ja stressitöntä eloa. Hormonien tasapainoa ja turvallisuutta. Siis otollisen kasvuympäristön äidin kohdussa. Mitä odottava äiti sitten tarvitsee? Vaikka mitä! :D

Minä aloitin odottaville äideille suunnitellun monivitamiinin syömisen jo raskautta suunniteltaessa, jotta välttyisin kaikenlaisilta puutostiloilta raskauden aikana. Samoin aloin miettiä jo ennen raskauden alkamista, millaisia vaatteita minä tarvitsen vatsan kasvaessa, miten helpotan pahoinvointia ja olisiko kenties aiheellista hankkia itselleni autoon erityisesti raskaana oleville suunniteltu turvavyönalennin. Toki suureksi osaksi sitä vain on niin innoissaan, että mielellään katselee, suunnittelee ja hankkii kaikenlaista raskauden aikana tarvittavaa. Toisaalta itsellä on myös tapana ennakoida, jotta sinä aamuna, kun jotain tarvitsee, se on käsillä.

Jokainen ymmärtää, mihin äitiysvaatteita tarvitaan, joten ei niistä sen enempää. Pahoinvointiin en ole vielä keksinyt oikeasti toimivaa vastalääkettä tai hoitoa, mutta sellainen olisi kyllä ollut taas tässäkin raskaudessa tarpeen. Kokeilin vaikka mitä! Jopa sea band pahoinvointirannekkeet olivat käytössä, mutta ei niistä mainittavaa apua sitten kuitenkaan ollut. Närästykseltä olen onneksi molemmissa aiemmissa raskauksissa välttynyt, minulle täysin tuntemattomasta syystä kylläkin. En kai vain ole närästyksestä kärsivää tyyppiä? Noh, tämän raskauden edetessä sitten raportoin, närästääkö vieläkään :)

Mutta se turvavyönalennin. Se houkutteli minua jo edellisen raskauden aikana, mutta totesin, että tuolloin tuli lopulta niin vähän vietettyä aikaa autossa, että olisi jäänyt vähän turhaksi. Toki se kolari olisi voinut sattua, mutta todennäköisyys oli kuitenkin varsin pieni. Erityisesti nykyiseen verrattuna. Vaikka työskentelenkin sosiaalialalla, työvuorostani suuri osa kuluu auton ratissa. Kuljetan asiakkaita milloin minnekin ja joskus ihan normaaliinkiin työvuoroon mahtuu likemmäs tuhat kilometriä asvaltin nielemistä. Sen lisäksi teemme ajoittain reissuja pitkin maata, jolloin niitä kilometrejä tulee enemmänkin. Myös työajan ulkopuolella tulee ajeltua paljon, ihan pitkien etäisyyksien takia. Ajokilometrien perusteella on siis melkoisen suuri todennäköisyys, että jossain vaiheessa kolahtaa. Luultavasti vain jokin typerä parkkipaikka kolhu (tilastojen valossa), mutta sekin heitättää helposti voimalla turvävyötä vasten.

En tosin vielä koskaan ole kolaria ajanut tai ollut osallisena, vaikka ajan todella paljon vuositasolla. Toivottavasti tämä jatkuu! Mutta koskaan ei pitäisi luottaa pelkkään hyvään onneen, kun puhutaan turvallisuudesta.

Olen hyvin tarkka siitä, millaiset turvavarusteet autostani löytyy. Sanokaa vain neurootikoksi, mutta minä ajattelen asian niin, että jos ei koskaan mitään tapahdu - hyvä niin! - mutta jos joskus jotain tapahtuu ja loukkaantuminen/kuolema voidaan estää turvavarusteilla - olisi idioottimaista olla panostamatta niihin! Meillä on siis lapsilla kahdet turvaistuimet, yhdet molemmille molemmissa autoissa. Ja ne ovat kieltämättä melko viimeisen päälle. Toki ne ovat kalliita, mutta minä investoin mielelläni perheeni turvallisuuteen.

Näin ollen tässä raskaudessa on nyt sitten hankittu myös se turvavyönalennin minulle! Se on suunniteltu nimenomaan viemään turvavyön pois ison vatsan päältä, mutta ei haittaa tai estä turvavyön normaalia toimintaa mitenkään. Vielä ei ole ollut tarvetta - siis ei kolhuja tai äkkipysäyksiä - mutta täytyy sanoa, että turvottavan ja vähitellen kasvavan vatsan kanssa lisää myös matkustusmukavuutta kummasti! Ainakin itseä ahdistaa kovasti kaikki, mikä vähänkin painaa pingoittuvaa vatsaa vasten, joten hankinta on ollut kannattava jo yksistään mukavuussyistä. En tosin ollut ajatellutkaan, ettei sitä voi käyttää hameen, mekon tai pitkän takin kanssa... Arvatkaa kenellä on pitkä talvitakki ja joka nyt sitten palelee ilman takkia ensimmäiset minuutit autossa ennen kuin se ehtii lämmetä. 

Edellisistä raskauksista on jäljellä imetystyyny, joka toimii loistavasti tukena nukkuessa, kun vatsa alkaa kasvaa ja hyvää asentoa on vaikea löytää. Jos sitä ei jo olisi, hankkisin varmasti sellaisen. Luultavasti raskauden edetessä hankin vielä toisenkin imetystyynyn. Toinen tulee asumaan olohuoneeseen, toinen makuuhuoneeseen. Eipähän tarvitse aina itse kannella tyynyä huoneesta toiseen tai pyytää miestä tekemään sitä minun puolestani. Arjen helpotus se on pienikin helpotus, sanon minä!

Kauratyyny kuuluu tähän samaan kastiin. Se oli yllättävän tyynnyttävä, kun kasvava vatsa aiheutti ajoittaista selkäsärkyä sekä sitten ennen synnytystä supistusten helpottajana. Minä myös helposti palelen alkuraskauden aikana, joten lämmitetty kauratyyny on ihana pistää peiton alle nukkumaan mennessä! :) Kauratyynyjä tässä talossa onkin jo useita ja niitä tuskin hankintalistalla ihan äkkiä on.

Ja sitten sitä kaikkea turhaa... Useita kertoja olen selaillut netissä kaikenlaisia "hauskoja" äitiyspaitoja. Sellaisia, joissa on jonkinlaisia huvittavia kommentteja tai kuvia raskauteen liittyen. Sellaista minulla ei koskaan ole ollut, mutta nyt ehkä voisin sellaisen hankkia. En mitään mautonta tai ylitseampuvaa, mutta jotain hieman hassua kuitenkin :) En pidä itseäni tosikkona, mutta en myöskään jaksa huvittua aivan kaikesta. Katsotaan, mihin sitä vielä pukeutuukaan! :D

Nyt on katse kiinnittynyt erilaisiin masutuubeihin. Niihin kummallisiin putkilomallisiin kangaskappaleisiin, joita on tapana pitää vatsan päällä. Toiset laskevat yhden masutuubin takapuolen päälle ja toisen pitävät vatsan päällä. Kerrostuubimekko? En ole koskaan käyttänyt masutuubia, mutta nyt aion ehdottomasti niin tehdä, sen verran kehuja olen useammaltakin taholta kuullut! Ehkä jo ensi viikolla pistän tilaukseen nettikaupasta, jos ei tuolta tosielämän vaatekaupoista löydy.

Valmiiksi jo mietityttää, millaisia kenkiä sitä ensi kesänä kykenee käyttämään... Tunnetusti suuren vatsan kanssa ei ole helppoa kumarrella kengännauhojen tai muiden kanssa ja turvotus voi kasvattaa jalkaa parillakin numerolla aina päivän mittaan. Normaalistikaan en käytä minkäänlaisia korkokenkiä, vaikka niistä pidänkin. Minulla on toista nilkkaa jouduttu tapaturman jäljiltä leikkaamaan lukuisia kertoja, eikä nilkka kestä näin vuosiakaan myöhemmin edes kymmentä minuuttia korkokengässä. Tuli taas viime kesänä ystävän häissä saatua kipeä muistutus tästä asiasta! Mutta luultavasti kesällä etsintään menee väljät, mutta tukevat (mikä yhdistelmä!) kengät, jotka voi vain sujauttaa jalkaan kumartelematta.

Mutta seuraavaksi on ehdottomasti lähdettävä ostamaan äitiysvaatteita! En voi enää kuvitellakaan laittavani tavallisia farkkujani jalkaan eikä ole kovin kiva hiihtää verkkareissa päivästä ja paikasta toiseen. Myös vintti on koluttava läpi ensitilassa, sillä muistelisin laittaneeni varastoon ainakin muutamat ihanat äitiysvaatteet. Muulla ei niin väliä, mutta Kuopusta odottaessa ostin aivan täydellisen äitiysfarkkuhameen, jollaista en ole sen koommin löytänyt mistään. Sujautan sen päälleni heti, jos se vain viltiltä löytyy!