Huh! Onpas ollut pitkä tauko blogin kirjoittamisessa! Syynä tähän se, että kaikki tietokoneella vietetty aika on tullut räpellettyä kahden verkkokurssin kimpussa - jotenkin ei ole sytyttänyt kirjoittaa sanaakaan muuta. On vain pyöritellyt päässään kaikenlaista lainkirjaimesta inhimilliseen kohteluun. 

Vaan nyt on vaikein osuus kursseista takana ja pääsen nauttimaan tästä tietokoneen käytöstä muutenkin. Kirjoittaminenhan minulle on suuri ilo ja nautinto, joten ikävä on ollut tätä omaa vuodatusalustaani <3

Tänään on tosiaan tullut 18. raskausviikko täyteen. Olen raskaana rv 18 +0. Tajusin, että kahden viikon päästä on puolet tästäkin ajasta takana. Tai "puolet", koska tuskimpa tämäkään kullannuppu laskettuna päivänä syntyy. Ensimmäinen tuli aiemmin, toinen myöhemmin. Vähitellen alkaa jännitellä!

Meillä olisi vielä niin paljon tehtävää ennen kuin Kolmonen syntyy. Lastenhuone kokee täydellisen pintaremontin, vintti samaten. Hankintoja olisi tehtävä, vanhat lastenvaatteet kaivettava vintiltä esiin ja pestävä valmiiksi. Olenkin jo katsellut sillä silmällä erilaisia lastenvaunuja ja - rattaita, turvakaukaloita ja pinnasänkyjä. Yhdet vauvan lakanat ehdin jo ostaa, kun tuli niin mahdottoman suloiset vastaan! Mitään uusia vaatteita en ole ostellut, odotellaan nyt, josko sukupuoli paljastuisi reilu parin viikon päästä ultrassa.

Ei että minä aikoisin ostaa tytölle vain pinkkiä ja pojalle pelkkää sinistä. Oikeastaan enemmän odotan varmuutta siitä, että kaikki on kunnossa. Mutta se sukupuolen selville saaminen on hyvä plussa ja tekee ainakin itselle vauvasta lopullisesti todellisen ihmislapsen. 

Tällä hetkellä meillä on kaikki hyvin ja hyvin on mennytkin koko ajan. Vauvan liikkeet tuntuvat oikein mukavasti, mutta siitä huolimatta leikin kotidopplerin kanssa melkeinpä joka aamu. Lapsetkin tykkäävät kuunnella pikkusisaruksen sydämen jumpsutusta. Isyyspakkausta olen alkanut kokoilemaan ja kovasti mietin, mitä kaikkea kivaa sinne voisi laittaa. 

Vatsa kasvaa ja olo on onnellinen! Huoli tottakai kalvaa edelleen ja siksikin se tuleva rakenneultra tuntuu tärkeältä. Mielialavaihteluita alkaa olla koko ajan enemmän, mutta nämä ovat kaikki niitä minulle ja miehelleni jo ennestään tuttuja heilahduksia. Suurimmaksi osaksi niille osaa itsekin nauraa, mutta välillä olen kieltämättä aikamoinen kiukuttelija. Onneksi mies tietää vanhasta kokemuksesta, että tämäkin on vain väliaikaista. Ja saahan hänkin kärsimyksistään korvauksen, kun uusi pikkuihme tuhisee sylissä!

Pikkuhiljaa on alettava valmistautua henkisesti synnytykseen ja jonkin verran olenkin muistellut aiempia. Sairaalakassiakin olen vilkuillut, minkälaisen kassin otan ja mitä sinne pakkaan. Vielä en tosin ole sitä pakkaamassa!

Ilouutiset on nyt vihdoin ja viimein kerrottu kaikille läheisille, mutta kaverit ja tuttavat ovat suurimmaksi osaksi vielä autuaan tietämättömiä. Pari kappaletta naispuoleisista kavereista on arvannut, mutta yllättävän harva. Tai luultavasti eivät vain kehtaa kysyä, lienenkö raskaana vaiko vain lihonut. Heh. Jos ja kun saamme rakenneultrasta hyviä uutisia, uskallan alkaa iloita onnestani nykyistä avoimemmin.

Äitiysvaatteita olen hankkinut ja kovasti tulevat etenkin housut jo tarpeeseen. Eilen tein toisen tilauksen netistä äitiysvaatteiden tiimoilta ja nyt on tulossa mm. äitiysuimapuku. En koskaan ennen ole moista edes harkinnut, mutta nyt haluan voida vähintään paistatella päivää uimapuvussa, vaikkei minusta veteen enää olisikaan. Tietääkö kukaan, mitkä ovat nykyiset suositukset odottajien järvessä uimisesta? Kovasti odotan kesän alkua ja veneilyä perheen kanssa. Olisi mahtavaa voida pulahtaa kesämökin rannassa järveen vilvoittelemaan ja lapsia uittamaan! Mieheni kun ei edelleenkään ui, olen minä se, joka lapsia uittaa. 

Palaan jälleen linjoille aktiivisemmalla päivittämisellä nyt, kun opinnot hieman hellittävät :) Tässä nämä kuulumiset, ei siis mitään suurta tai mullistavaa tässä välissä. Tasaisen tylsää arkea, juuri sellaista, mitä minä rakastan!