Pääsiäisen viimeistä pyhää vietetään ja tänään on miehelläkin pitkään odotettu vapaapäivä! Peräti yksi... Mutta sainpahan ainakin nukkua pitkään ja hartaasti :) Se tulikin tarpeeseen, sillä kotiuduin viime yönä vasta puoli kahden aikaan. Haukotus! Ei vanha enää meinaa jaksaa.

Kävinpä nimittäin pitkästä aikaa baarissa, katsomassa lempiyhtyeeni live-esiintymisen. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, kuukausitolkulla. Ja tämä jäänee viimeiseksi ennen kuin raaskin jättää vauvan isälleen baari-illan ajaksi. Tähdätään siis alkusyksyyn 2016! Heh heh. 

Minä en ole juonut alkoholia moneen vuoteen. Tällaisen kuivailun takana ei suinkaan ole mikään suuri moraalinen valinta tai mielenosoitus alkoholia vastaan. Eikä yritys nostaa itseään muiden, alkoholia hillitysti käyttävien ihmisten yläpuolelle. Alkoholi ei sovi minulle, piste. Pidän esimerkiksi oluen mausta ja olenpa kerran maistanut kerrassaan herkullista siideriä. Alkoholipitoiset juomasekoitukset ovat usein suoraan verrattavissa jälkiruokiin makunsa perusteella. Vaan kun se alkoholi saa minut oksentamaan, tuntemaan voimakasta huimausta ja... Olo on kertakaikkisen surkea, kuvailtavissa lähinnä sanalla yööörrrkh. Jo siis yhden kahden kulauksen jälkeen.

On myös todettava, että etenkin makeita, hyvänmakuisia juomia piisaa ilman alkoholiakin. Olut on ainoa, jolle en ole suoraa  alkoholitonta vastinetta löytänyt, mutta yllättävää kyllä, en ikävöi olutta lainkaan. Etenkään en ikävöi humaltumisen tunnetta. Siitä en ole koskaan pitänyt, se on ollut maukkaan oluen juomisen ikävä seuraus. Ja minulla on aina ollut mitä surkein viinapää. Yksi tuoppi kolmosolutta ja olen humalassa. Täysin valehtelematta.

Joten ihan oikeasti, minun ei ole yhtään mitään järkeä yrittää nieleskellä alkoholia. Hyvää juomaa saa ilmankin eikä koskaan tarvitse miettiä, kuinka paljon uskaltaa juoda. Ei tarvitse pohtia, kuka ajaa autoa tai millä muulla kyydillä pääsee paikasta toiseen. Ei muuta kuin oma auto alle ja juuri sinne, minne itse haluaa mennä.

Vaan enpä minä tätä kuuluta. En pidä paitaa, jossa lukee "absolutisti". Ystävieni kanssa olen asiasta keskustellut, he kyllä tietävät tästä suuntaumuksestani, mutta tuttavapiirissä tämä ei ole mitenkään yleisesti tiedossa. En pahemmin käy baareissa ja kun käyn, käyn oikeastaan yksinomaan keikkoja katsomassa. Ei siis tule "luonnollisesti ilmi" myöskään, etten tilaile alkoholillisia juomia. Ja miten kukaan täysin vieras ihminen voisi tietää, juotko vai etkö?

Isomaha on muuten minun itse itselleni antama hellittelynimi tässä tilanteessa, jossa vatsa kasvaa ja pyöristyy koko ajan. Jotenkin helpompi suhtautua etuosan suhteettomaan kasvamiseen kaikkien näiden laihdutus- ja kuntoiluvuosien jälkeen. Raskauttani en edes yritä peitellä ja eilenkin baarissa näytin joko erittäin isomahaiselta naiselta tai sitten ei jäänyt epäilyksen sijaa, että odotan vauvaa. Tuli siinä sitten kotiinpäin ajellessa mieleen, että mitähän kanssajuhlijat tuumivat vai tuumivatko yhtään mitään. Siis siitä, että joku on raskaana ollessaan baarissa.

Itse en todellakaan arvioi kanssaihmisiä. En luokittele heitä raskaana oleviin ja ei-raskaana oleviin naisiin. Ainoastaan joskus on pistänyt silmiin, kun hyvin vahvasti raskaana olevalta näyttänyt nainen on ollut ilmiselvästi tukkihumalassa. Vaan mitäpä siinä voisi tehdä? Suomen lainsäädäntö ei suojele sikiötä äidin päihteidenkäytöltä, joten mihinkään ilmoittamisesta ei olisi hyötyä. Lisäksi en voi täysin varmasti ulkonäön perusteella päätellä jonkun olevan raskaana. Tiedätte varmasti kaikki naisia, joilla vararavinto kerääntyy keskivartalolle ja he näyttävät raskautetuilta, vaikkeivat sitä ole. Minulle tuo vararavinto kertyy muuten reisiin ja takapuoleen, vararavinnoton en suinkaan ole!

No joo. En itse asiassa tilannut eilen baarissa yhtään mitään. Menin paikalle parikymmentä minuuttia ennen keikkaa ja poistuin välittömästi sen jälkeen. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia mielikuvia baarissa oleva isomaha (raskaana oleva) herättää ihmisissä. Fakta kun kuitenkin on se, että naiset ja erityisesti äidit tuppaavat olemaan raadollisen arvostelevia toisiaan kohtaan. Arvostelua ei voi välttää. Vähintään naapuri ihmettelee (suureen ääneen mahdollisesti), miksi se joku on vain kotona lapsen kanssa koko ajan. No okei, sitä minäkin luultavasti ihmettelisin, koska huolestuisin kyllä sellaisesta, jos se todellakin jatkuisi kuukausia. 

Kaikki äidit ovat varmasti törmänneet paitsi itseä myös muita arvosteleviin puheisiin. Pirjo-Riitta käy kertomassa, miten Tarja-Leinikki yrittää olla jotain niin erikoista, kun antaa lapselleen sormiruokaa. Tarja-Leinikki kertoo sitten kauhuissaan Tuija-Eerikalle, miten Pirjo-Riitta ei ole ymmärtänyt lasten hoidosta mitään ja itsekkäästi syöttää pelkkiä purkkimössöjä vauvalleen. Entäs nämä imettäjät vs. pulloruokkijat sitten? Tai kestovaippailijat vs. kertakuluttajat? Vastakkainasettelua kaikkialla, minne vain päänsä kääntää. 

Äideiltä halutaan myös jostain syystä kieltää monet täysin normaaliin elämään liittyvät toiminnot. Kuten ystävien tapaaminen, juhliminen tai vaikkapa matkustelu. Niin kauan kuin edellämainituista ei koidu haittaa saati vaaraa odottajan tai sikiön terveydelle, en ymmärrä, miksei niitä voisi harrastaa. Pitäisikö naisen todellakin lukkiutua omaan kotiinsa raskaustestin näyttäessä positiivista ja palata ihmisten ilmoille, kun lapset ovat vähintään yläasteiässä - silloinkin sillä ehdolla, että ensin on pätevä lastenhoitaja palkattu.

Minähän olen enemmän kotiin hautautuvaa tyyppiä, joten saan enemmän kuulla sitä päinvastaista. Koska tässäkin on taas mentävä sinne toiseen äärimmäisyyteen! On nimittäin myös niitä äitejä, jotka eivät ymmärrä eivätkä hyväksy lapsen muuttavan sitä elämää tavalla tai toisella. On normaalia hidastaa, olla enemmän kotona... Etenkin sitten, kun vauva on syntynyt. Omalle keholleen tulee antaa riittävästi toipumisaikaa, oli se sitten kenenkin kohdalla millainen ajanjakso tahansa. Itse tosiaan toivuin edellisistä synnytyksistä parissa päivässä, mutta ei se useampi viikko lähinnä levossa tee pahaa kenellekään äskettäin synnyttäneelle. 

Kultainen keskitie on yleensä nimensä veroinen. Mutta jos nyt kokee aidosti kuuluvansa jompaan kumpaan ääriryhmään, ei siitäkään pidä tehdä itselleen mörköä sen enempää kuin tuputtaa samaa ratkaisua ainoana oikeana kaikille muille. Todettakoon muuten sekin, että kultaisen keskitien ja molempien äärilaitojen väliin mahtuu vielä monta muutakin vaihtoehtoa! Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa ne vaipat... Meillä on paljon käytetty kestovaippoja, jotka tein lähinnä itse. Vaan oli meillä myös perinteisiä pamperseja. Esikoisella ei juuri pamperseja tullut käytettyä, koska oli aikaa (ja energiaa!) häärätä kestovaippojen kanssa, mutta Kuopuksen kanssa tuli hieman enemmän turvauduttua käytä - heitä roskiin - vaihda uusi tilalle -systeemiin, etenkin vieraisilla ollessa. 

Facebookissa kiersi ainakin jokin aika sitten video, jossa vanhempien (lue: äitien) vastakkainasettelu tehtiin hyvin selväksi. Videossa oli työssäkäyviä äitejä, kotiäitejä, kantoliinavanhempia, rattaita työntäviä äitejä... Nämä äidit törmäsivät toisiinsa leikkipuistossa ja yhteenotto alkoi. Vaan se myös keskeytyi. Erään äidin lastenrattaat karkasivat alamäkeen ja yllättäin joka ikinen vanhempi lähti juoksemaan noita vaunuja kiinni. Vaunut saatiin ajoissa kiinni eikä vauvalle käynyt kuinkaan. Yhteinen helpotus oli suuri ja lopetti keskinäiset riidat (ainakin siltä erää). Video oli paitsi viihdyttävä, myös erittäin liikuttava. Sen sanoma oli mielestäni se tärkein: Kaikki me yritämme parhaamme, vaikka tavat olisivatkin erilaiset.

Ja kaikki tämä pohdinta lähti tosiaankin siitä, että mieleeni tuli kotimatkalla, miten ihmiset yleisesti suhtautuvat äitien baareiluun! :) Ja niitä mielipiteitä olisi edelleenkin kiva kuulla ;)