Eipä ole vielä tänä kesänä pahemmin päästy helteistä nauttimaan. Uimavedet ovat kylmiä ja sateisia päiviä enemmän kuin lakien tulisi sallia. Todella ärsyttävää!

Minä kuitenkin yritän pysyä positiivisena ja ajatella, että kyllä ne helteet sieltä kohta tulevat. Ihan oikeasti, ihan kohta! Niin haluaisin vielä päästä kunnolla ruskettumaan, järveen uimaan (ilman paleltumiskuolemaa) ja viettämään kesäpäiviä lasten kanssa ulkoillen. Meillä on jo monet suunnitelmat niiden aurinkoisten päivien varalle tehtynä ja nyt vain odottelemme, milloin niitä aurinkoisia päiviä saadaan. Sadesäällä ei tee niin mieli lähteä retkelle, ei leikkipuistoon eikä kotieläinpuistoon.

Voi vali vali vali, vai mitä? ;) Nyt jo ainakin yksi lukija on huokaissut, miten varmasti sitten valitan liiasta kuumuudesta, kun sitä saadaan. Ei, se ei kuulosta lainkaan minulta :) Rakastan helteitä enkä ole koskaan kärsinyt niistä. En edes Kuopusta odottaessani, vaikka se kesä oli oikeasti todella kuuma. Jostain syystä olen melko immuuni helteiden uuvuttavalle vaikutukselle. Päinvastoin, mitä kuumempi, sitä enemmän minulla on energiaa! Tällainen jatkuva sade ja koleus taas helposti tekevät olon vetämättömäksi ja innottomaksi. 

Olen monen mielestä erittäin rasittava kuumilla keleillä. Ja ymmärtäähän sen. Jos itsellä kuumuus vie kaikki voimat ja olo tuntuu tukalalta... Ja siinä joutuu seuraamaan, miten yksi on täynnä intoa. virtaa ja tekemisenhalua. Jep, minuakin luultavasti ärsyttäisi. Nyt vain satun olemaan se virtaisa osapuoli.

Koska olen vakaasti päättänyt, että helteitä vielä saadaan - ja pian sittenkin! - heräsin tänään ajatukseen, ettei minulla ole mitään hellevaatetta ison vatsan päälle puettavaksi. Farkkuja löytyy, samoin legginsejä ja villaneuleita. Kuulostaa todella kuumalta asuvalikoimalta! Farkkuhame on myös, samoin sellainen paksu neulehame. Huh, ei vieläkään kuulosta kovin sopivalta auringon pahteeseen.

Katselin tässä nettikauppojen valikoimia enkä sieltäkään oikein löytänyt mitään. En ole varsinaisesti shortsi-ihmisiä tai sitten shortsien pitäisi yltää polvien päälle. Olen aina ollut varsin vauhdikas ihminen ja tekevälle sattuu, kuten tavataan sanoa. Olen ensin lapsena ja sitten nykyistä hieman nuorempana ollut muutamassa pyöräilyonnettomuudessa, joista ikuisiksi muistoiksi on jäänyt kunnon arpisokkelot polviin. Enkä todellakaan puhu mistään pienistä ja sievistä arvista vaan ihan oikeasti kunnollisesta arpikudoksesta, joka etenkin kesäisin oikein paistaa ruskettunuusta ihosta. Arvethan eivät juuri rusketu...

Samoin minulla on selässä koko selän poikki kulkeva arpi, joka samoin loistaa kaikkien silmiin, jos pidän selästä avonaisia vaatteita. Selän arpi tosin on vain yksi suora, vaikkakin poikittainen viiltojälki. Sitä en pahemmin peittele, mutta juhlapuvuissa kyllä katson, että jää peittoon. Myös toisessa nilkassa on useammat arvet muistona nilkkaan tehdyistä lukuisista leikkauksista, mutta nekin ovat kukin lyhyitä ja siistejä. Eikä kai kukaan katsele toisen nilkkoja? Polvet näkyvät aivan eri tavalla, ellei niitä peitä.

Se niistä shortseista siis. Saa ehdottomasti vinkata, jos joku sattuu tietämään, mistä löytyisi isomahaisten shortseja hieman H&M:n valikoimaa pidemmissä malleissa! :) 

Topit nyt ovat aivan itsestäänselvä ratkaisu ja niitä minulla jo on. On isomahoille suunniteltuja toppeja (ah, miten mukavia!) sekä sen verran pitkiä tavallisia toppeja, että yhä yltävät kunnolla vatsan yli. Mutta farkut eivät mielestäni sovi helle säälle lainkaan ja legginsien kanssa topin pukeminen... No voin aivan hyvin kotioloissa liikkuakin niin, legginsini eivät kuitenkaan ole läpikuultavia. Ruohonleikkuu ja muu sellainen ulkotoimintakin _omalla pihamaalla_ on mahdollista toteuttaa mainitussa asusteessa. Vaan että kaupungille tai edes lenkille näin pukeutuneena? Ei ikinä! Vaikka mukavathan tuollaiset vaatteet kyllä ovat...Vähän kuin olisi yöpuvussa koko päivän! :)

En ole löytänyt oikein hyviä isomahojen kevyitä hameitakaan... Mekkoja löytyy kyllä, mutta niissä tuppaa olemaan sama ongelma kuin shortseissa - polvet näkyvät! Lisäksi lyhyet hameet ja mekot sisältävät näin niin kuin äiti-ihmiselle ikävän ansan. Jatkuvasti on kumarreltava, kyykittävä ja nosteltava jalkoja, kun lapsia kaitsee ja hoitaa. En halua joutua arvailemaan koko aikaa, vilkkuvatko pikkupöksyt minun liikkuessa. En tiedä, olenko vain jotenkin huono pitämään mainittuja vaatekappeleita vai eivätkö muut vain ahdistu ajatuksesta mahdollisesta vilautuksesta... Toiset naiset kun voivat pitää todellakin lyhyitä mekkoja - en ole koskaan nähnyt heidän vilauttavan, mutta eivät he myöskään arkaile erilaisiin asentoihin vääntäytymistä.

En siis itsekään (tietääkseni!) ole koskaan onnistunut tahattomasti vilauttamaan, mutta ajatus vaivaa minua koko ajan, jos siihen on edes teoreettinen mahdollisuus. Ehkä pitäisi alkaa miettiä, onko vilautus oikeasti pahakin asia. Onhan minulla kuitenkin aina pikkuhousut jalassa, ne ovat puhtaat ja siistit. Ainakin toistaiseksi ajatus tuntuu liian häiritsevältä.

Lyhyet, ohuet legginsit olisivat oikea jättipotti. Niiden kanssa voisi laittaa vaikka masutuubin ikään kuin hameeksi. Viileää, mutta ei vilautusvaaraa. Masutuubeja minulla on, mutta ne lyhyet legginsit puuttuvat. Sukkahousut hajotan hetkessä, joten ne eivät käy. Onnistun aina joko omalla (lyhyellä!) kynnelläni repäisemään silmäpaon tai sitten ne jäävät kiinni johonkin, lapsi nappaa niihin ohikulkiessaan reiän tai... Minulla sukkuhousut, paksut ja laadukkaatkin, ovat lähinnä kertakäyttövaatteita, joita pidetään vain juhlissa.

Tuleepas muuten todella epänaisellinen olo tätä kirjoittaessa! Alan todellakin ymmärtää, miksi niin nautin, kun vielä oli aikaa ja energiaa treenata ja olin melkoisen päheässä kunnossa - pukeuduin kaiket päivät treenivaatteisiin, verkkareihin ja löysiin trikoisiin. Koska olin hyvässä kunnossa, näytin hyvältä niissäkin vaatteissa. Nyt joudun panostamaan selkeästi enemmän, jotta saavutan saman tasoisen ulkoisen habituksen.

Ei saa käsittää väärin, olen tyytyväinen ulkonäkööni tälläkin hetkellä. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, että hoikempana pukeutuminen oli helpompaa :)

Etsintäkuulutan nyt kuitenkin tämän kesän teemavaatteet: Isomahalle sopivia hellevaatteita, jotka toimivat pikkulapsiarjessa ilman kummoisempaa virittelyä! Tai vaihtoehtoisesti vinkkejä, miten voisin oppia nauttimaan lyhytlahkeisista shortseista, lyhyistä hameista/mekoista ja olemaan välittämättä arvista. Ja kertokaa nyt, miten helposti sitä nainen vilauttaa?! Ja kyllä, minä yleensä kyykistyn lapsen puoleen, en kumarru, mutta kyllä niitä kumartelujakin tulee tehtyä. Jalkoja nostelen sitäkin enemmän. Olen kai liian tottunut kulkemaan housuissa enkä vain osaa käyttäytyä naisellisesti...