Voisin tehdä toista kymmentä postausta aiheesta Mitä teimme tänään. Olemme olleet koko ajan menossa, tulossa, kylässä... Nyt alkaa todellakin riittää!

Alkukesä tuntui menevän kotona kykkiessä. Sataa, sataa aina vaan eikä mikään oikein huvita. Tulipahan ladattua akkuja aivan rauhassa, se lisävirta on nimittäin tullut tarpeeseen! Juhannuksen jälkeen on nimittäin kalenteri täyttynyt hurjaa vauhtia ja joka päivälle on riittänyt menoa. 

Mikäpäs siinä mennessä. Lapset nauttivat ja toisaalta siinä pääsee melko helpolla itsekin. Järjestää ja suunnittelee lapsille riittävästi aktiviteettia eikä kotona tarvitse kuin käyttää pesulla ja pistää maate. Kotona on liian helppo potea syyllisyyttä pelkästä kotona möllöttämisestä. Jotenkin sitä kokee velvollisuudekseen kuljettaa lapsia näkemään ja kokemaan suurta maailmaa. Tarjota aktiviteettia ja salavihkaisesti opettaakin lapsille asia jos toinenkin.

Ensimmäinen huomioni lasten kanssa reissaamisesta: Siitä on tullut helppoa! Pojat ovat jo niin isoja, etteivät vaadi kummoista varavaatevarastoa mukaan. Vessataukojen pitäminen ei ole minuutin päälle kuten ei ruokairytmikään. Kestetään jo enemmän hetkellistä epämukavuutta, osataan odottaa vessaan pääsyä ja äidin komento "älä kastele kaikkia vaatteitasi" jopa tehoaa. Pari vuotta sitten en olisi uskonut, ettei näihin helppoihin reissuihin ole tämän pidempi matka!

Toinen huomioni lasten kanssa reissaamisesta: Äiti tosiaankin pääsee helpolla! Pojista on seuraa toisilleen ja suurin osa heidän keksimistään aktiviteeteista ei sisällä äidin välitöntä osallistumista. Minun tehtäväkseni jää kävellä perässä, vahtia ja huolehtia turvallisuudesta. Aiemmin olin viihdyttäjä, nykyisin pelkkä mahdollistaja. Lisäksi omat lapseni ovat niin kovin helppoja tapauksia, että heille seikkailuksi riittää koko päivän retki metsään. He kyllä keksivät keinoja viihdyttää itseään ja nauttivat silkasta metsässä liikkumisestakin. 

Kolmas huomioni: Jos retken ajan pääseekin helpolla, vaativat ne suunnittelua ja alkuvalmistua edelleen. Jonkinlainen runko pelkälle metsäretkellekin on rakennettava, jotta jokainen saisi riittävästi ruokaa ja juomaa ennen totaalista uupumusta. Kaupunkiretkissä on myös oma suunnittelunsa, joskin niiden kanssa on mahdollista päästä paljon helpommalla. Toisaalta on hyvä ajatus miettiä, miten ja missä energiset lapset voivat purkaa ylitsepursuavan tarmonsa häiritsemättä muita. Vaikka nämä meidän pojat ovatkin (lapsiksi) ihanteellista seuraa myös ostosmatkoille ja vaatekauppoja kiertämään, on kohtuutonta olettaa heidän jaksavan panostaa hyvään käytökseen tuntikausia ilman, että he saavat välillä ikäisilleen sopivaa, mieluiten liikunnallista aktivointia. Ja kun mielestäni kaiken ei tulisi olla "panostamista hyvään käytökseen" vaan myös lapsilla on oikeus nauttia näistä yhteisistä retkistä. Silloinkin, kun ne retket suuntaavat ostoskeskukseen.

Neljäs huomioni: Vaikka olisimme kokonaisen päivän poissa, ehdimme kuitenkin sotkea kotona. On lähtöhässäkkä ja paluuhässäkkä. Molemmat näistä ovat suorastaan loistavia tilaisuuksia levitellä tavarat pitkin poikin, unohtaa keittiön lattialle puoliksi purettuja kasseja tai jättää jotakin tähdellistä autoon. Ja jos seuraavana päivänä on jälleen lähtö ja paluu - ei kotona oleilua - tämä toistuu ilman, että kukaan missään välissä ehtii panostaa siivoamiseen. Tiedän kyllä, että kaikkein helpointa olisi vain tehdä kaikki kunnolla palatessa ja pistää suorilta käsin paikoilleen, mutta olen itsekin niin loppu näiden päivien jälkeen, että lasten saaminen kunnialla nukkumaan on se viimeinen voimain koetus ennen kuin itsekin kaadun lakanoiden väliin.

Viides huomioni: Tähän pätee sama kuin edelliseen: Reissussa pyykkiä kyllä ehtii tehdä, mutta jatkuvasti reissatessa kukaan ei ehdi pestä sitä. Saati ripustaa kuivumaan. Jonkin verran olen hyödyntänyt pesukoneemme ajastinta. Täytän pyykkikoneen illalla, kun tulemme kotiin, pistän ajastimen niin, että pyykit ovat pyörineet sopivasti seuraavana aamuna... Mutta silti on liian helppoa unohtaa ne puhtaat pyykit sitten sinne koneeseen päiväksi, kun aamulla tohinalla lähdetään taas uuteen seikkailuun.

Kuudes huomioni: Niin ihanaa kuin lasten kanssa onkin mennä ja touhuta, kotona olemista ei voita mikään!

Seuraavat pari päivää ovat omistetut kodinhoidolle, kotiin rauhoittumiselle ja ihan vain perheestä nauttimiselle. Näiden päivien aikana toivon myös ehtiväni kirjoitella hieman siitä, mitä kaikkea täällä onkaan nyt tapahtunut. Koska paljon on tapahtunut! Tai ainakin minusta tuntuu siltä...