Missään vaiheessa minulle ei sitten selvinnyt, mikä oli se perimmäisin syy siihen, että neuvolassa sijaisena ollut terveydenhoitaja halusi laittaa minulle lähetteen paikalliselle äitiyspoliklinikalle synnytystapa-arvioon, mutta otin lähetteen toki vastaan, kun sellaista kerta suositteli. Äitiyspoliklinikalla tekivät sitten tietojeni perusteella arvion, onko minun syytä mennä siellä käymään. Kutsuhan sieltä sitten viime viikolla tuli ja eilen eli keskiviikkona 5.8. mieheni kanssa polilla kävimme.

Äitiyspolilla saa aina varautua ruuhkaan - hoitavathan samat lääkärit myös synnytysosaston. Ei tarvita montaakaan synnyttäjää osumaan samalle aikajänteelle, kun kaikkien aikataulut menevät uusiksi. Tällä kertaa oli lääkärin mukaan varsin kova ruuhka ja joka salissa synnyttäjä. Minun mielestäni tilanteen huomioonottaen ruuhka oli vähäistä ja aikatauluheitto varsin pieni. Esikoisen aikoina - silloin noin kahdeksan vuotta sitten - odottelimme huomattavasti kauemmin, muistaakseni viitisen tuntia. Toki näissäkin asioissa vaikuttaa kovasti se, millaisella asenteella itse on lähtenyt liikkeelle. Minä tiedän oikein hyvin, että ruuhkaa usein on ja varaudun siihen. Tällä kertaa minulla oli kesken jäänyt kirja mukana.

Aika oli varttia yli yhdeksän ja niihin aikoihin pääsinkin kätilön saattamana istumaan varttitunniksi "käyrille". Siis pieneen huoneeseen, jossa on kolme kappaletta koneita, joilla mitataan sikiön sykettä, liikkeitä sekä mahdollisia supistuksia. Minulta ei tällä kertaa supistuskäyrää otettu lainkaan, mutta eipä mitään supistuksia ollutkaan, joten turhaa se olisikin ollut. Kuuntelulaite on pyöreä, littana lätkä, joka kiinnitetään vatsan päälle joustavalla vyöllä. Normaalisti se pysyy aivan itsestään paikoillaan, mutta minun vauvani sattui pitämään juuri samaan aikaan jumppatuokiotaan ja jouduin pitelemään lätkää paikoillaan sormillani. Ajoittain sain myös metsästää sykkeitä uudestaan kuuluville, kun vauva kierähti uuteen asentoon.

Sykekäyrä näytti oikein hyvältä ja pääsin odottelemaan varsinaista lääkärikäyntiä. Lääkäriin pääsin vasta lähemmäs kello yhtätoista. Lääkäri pahoitteli ruuhkan aiheuttamaa viivästystä ja alkoi kysellä voinnista. Kerroin, että varsinaista fyysistä vaivaa minulla ei ollut, mutta henkisesti raskaus on ollut melkoisen raastava. Kerroin jatkuvasta huolesta, jonka sikiön vähäinen liikkuvuus aiheuttaa ja unettomista öistä. Kävimme pikaisesti läpi koko raskauden kulun, samoin edellisten raskauksien merkittävät tekijät. 

Minua jännitti etukäteen kovasti, millainen lääkäri olisi vastassa. Edellisen kerran (eli Kuopuksen kohdalla) tapaamani synnytyslääkäri oli kovakourainen ja töykeä mies. Hän ei halunnut keskustella mistään, teki vain pikaisen sisätutkimuksen, arvioi sikiön koon ja se oli siinä. Hänen tekemänään sisätutkimus teki todella kipeää ja minulle tuli suorastaan pahoinpidelty olo. Moni nainen varmasti tietää, miten helposti sisätutkimus saadaan tuntumaan enemmän henkiseltä kidutukselta kuin lääketieteelliseltä tutkimukselta. Enkä edes myönnä olevani erityisen herkkä näissä asioissa!

Tällä kertaa vastassa olikin sitten aivan päinvastainen kokemus. Keskustelu oli hyväntuulista, mutta asiapitoista, potilasta kunnioittavaa ja minulle tuli voimakas kokemus siitä, että minut otettiin huomioon kokonaisvaltaisesti. Keskustelun ja kysymysten jälkeen tunnelma oli leppoisa ja pystyin riisumaan housuni vailla sen kummempaa hermostuneisuutta. Aluksi tehtiin sisätutkimus. Lääkäri totesi kohdunsuun olevan kaksi senttiä auki, mutta kaulaa on vielä jonkin verran. Kypsymistä on siis tapahtunut enkä ole aivan turhaan kärvistellyt ajoittain kipeidenkin supistusten kanssa.

Seuraavaksi aloitettiin ultraäänitutkimus vatsanpeitteiden päältä. Höpöttelin lääkärille, miten toivoisin melko varhaista synnytyksen käynnistystä lasketun ajan jälkeen, jotta vauva ei ehtisi kasvaa aivan hillittömiin mittoihin. Jos joku ei muista tai ole bongannut edellisistä kirjoituksistani: Minä todellakin pelkään odottavani suurikokoista vauvaa, jonka synnyttäminen tuottaa hankaluuksia ja sisältää moninkertaiset riskit. Lääkäri naurahti ja totesi, että ei hän kyllä suurikokoista tästä sikiöstä saa mitenkään.

Koitti hetken hiljaisuus, kun minä pureskelin mielessäni lääkärin sanoja ja lääkäri jatkoi mittojen ottamista. Sitten lääkäri sanoi, että hänestä sikiö vaikuttaa pikemminkin hyvin pienikokoiselta. Raskausviikkoja oli tutkimuksen aikaan 37 +4 ja raskaus siis täysiaikainen. Ensimmäiset mittaukset antoivat reilusti alle 2,5 kilon tuloksia. Myös päänympärys oli pieni ja sikiön kokoarvio viittaisi pikemminkin raskausviikkoon 35. Sikiö kuitenkin oli sopusuhtainen eikä mitään varsinaisesti huolestuttavaa löytynyt. Lääkäri totesikin, että jos edelliset lapseni olisivat olleet samankokoisia, hän ei pitäisi tilannetta lainkaan epänormaalina. Nyt tilanne kuitenkin poikkesi edellisistä ja siksi hän suosittelee seurantaa äitiyspoliklinikalla.

Viimeiseksi ultrassa tarkistettiin napanuoran virtaukset, josko ne selittäisivät sikiön pienen koon. Virtaukset olivat kuitenkin kunnossa, suorastaan oikein hyvät. Lapsivettä oli normaalisti, mutta kuitenkin vähänlaisesti. Lääkäri totesi lapsiveden määrän korreloivan sikiön kokoon. Pienikokoisilla sikiöillä on vähemmän vettä kuin suurikokoisilla, joten se ei lääkäriä huolestuttanut. Mahdollista kuitenkin on, että lapsivettä tihkuisi jo hieman - onneksi sitä muodostuu myös lisää jatkuvasti!

Kaikki oli siis kunnossa, me vain odotamme varsin pienikokoista vauvaa. Suurimmilleen kokoarvioksi saatiin lopulta 2640g. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyse on vain arvioista ja sikiön mittasuhteet vaikuttavat suuresti myös. En tosin enää osaa odottaa viisikiloista, mutta voisin aivan hyvin vauvan ylittävän jo nyt kolmen kilon rajapyykin. 

Seurantaan tässä kuitenkin päästiin, nimenomaan tuon pienikokoisuuden vuoksi. Seuraavan kerran käymme käyrillä sunnuntaina ja seuraava lääkäriaika on varattu ensi viikon perjantaiksi. Jos sunnuntaina kaikki näyttää edelleen hyvältä, vauva saa jatkaa kasvuaan kohdussa. Jos jotakin epäilyttävää ilmenee, synnytys käynnistetään jo silloin. Perjantaina tarkistetaan sikiön kasvu ja luultavasti synnytystä lähdetään jo silloin käynnistelemään.

Minä tosiaan toivoin, ettei raskauden annettaisi mennä kovin paljoa yli lasketun ajan. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei tarvitse odottaa laskettuun aikaan. Toisaalta jos sikiö kasvaa omalla käyrällään perjantain lääkärikäyntiin saakka tasaisesti, voi hyvinkin olla, ettei synnytystä katsota tarpeelliseksi käynnistää. Sen näkee sitten.

Ja ainahan on mahdollista, että synnytys käynnistyy tässä viikon aikana ihan itsekseenkin! :) Luonnollinen käynnistyminenhän se paras vaihtoehto olisikin ja nyt ainakin sain lääkärin siunauksen yrittää kotikonstein synnytyksen käynnistymistä edistää. Lääkärikin "teki minulle epämiellyttävän palveluksen", hänen omia sanojaan lainatakseni, sisätutkimuksen yhteydessä stimuloimalla kohdunsuuta sormillaan. Tuntuu muuten aina yhtä inhottavalta se!

Verenpaineet olivat muuten edelleen oikein hyvät, 116/62, vaikka aamulla polille lähtö olikin varsin tapahtumarikas. Meidän vasta maanantaina korjaamolla ollut automme ei nimittäin lähtenyt kotipihasta mihinkään. Mutta en nyt jaksa niihin tapahtumiin palata...