Eilen, perjantaina 14.8., oli toistaiseksi viimeinen äitiyspoliklinikka kontrolli. Synnytystä ei käynnistetty, joten täällä ollaan edelleen vatsa pystyssä, yhdessä osassa ja malttamattomia. Toisaalta eilinen poisti monta huolta, mutta toisaalta se toi niitä myös lisää.

Tämäkin postaus jäänee varsin lyhyeksi, ihan vain ajatusten katkonaisuuden ja olon epämääräisyyden vuoksi. Toivon, etteivät nämä minitekstit jää tavaksi, mutta näillä mennään, mihin juuri nyt kyetään.

Vauva vaikuttaisi edelleen olevan pienikokoinen. On kyllä kasvanut, ihan omalla käyrällään siellä alakäyrillä. Painoarvioksi tuli nyt 2900g, raskausviikolla 38 +6. Painoarvion taas katsotaan olevan luotettava kymmenen prosentin tarkkuudella. Jos siis ajatelleen, että vauva olisi nyt noin kolmikiloinen, heitto painoarviossa voisi olla 300g suuntaan tai toiseen. 3,3kg painava vauva ei näillä viikoilla ole mitenkään pienikokoinen - toisin kuin 2,7kg olisi. 

Muuten vauvan koko vastasi suunnilleen raskausviikolla 36 olevaa sikiötä. Päänympärystä ja reisiluuta mitattaessa tämä arvio siis. Senkin suhteen kasvu on ollut johdonmukaista edelliseen kontrolliin verraten.

Koko ajan on pidettävä mielessä, että kyseessä ovat pelkät arviot ja vauvat ovat varsin erilaisia rakenteeltaan jo ennen syntymäänsä. Kiveen hakattuja tietoja ei siis saada. Kaikki selviää kunnolla vasta, kun vauva on syntynyt. 

Minulla on tapana huolestua hyvin vähästä, tehdä varsin pitkälle meneviä päätelmiä ja huolestua sitten vielä vähän lisää. Tähän ketjuun sisältyy myös kaikkein pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon varautuminen. Ennen eilistä lääkärikäyntiä vuorottelin kahden eri huolen välillä: Vauva on sittenkin aivan järkyttävän suurikokoinen versus vauva ei kasva ja jokin on siinä mielessä pielessä.

Lääkäri oli edelleenkin sitä mieltä, että joka tapauksessa mistään suurikokoisesta vauvasta ei puhuta eikä vauva sellaiseksi enää ehdi kasvaakaan, vaikka kuinka ottaisi vauhtia kasvuunsa. Joten täytynee yrittää nyt luopua tuosta jättivauvapelosta. Toisaalta se olisi helpompi pelko kuin tämä, jonka aivan itse olen kehitellyt sen tilalle...

Mistä vauvan pienipainoisuus voi johtua, kun puhutaan täysiaikaisesta vauvasta? Suurin ja yleisin syy on puhtaasti geneettinen. Toiset ovat pienempiä kuin toiset. Toiset saavat pienempiä vauvoja kuin toiset. Odottajan terveydentila vaikuttaa tietenkin myös, aivan samoin kuin istukan toiminta. Suurin osa pienipainoisina syntyvistä vauvoista on täysin terveitä, niin sanotusti normaaleja vauvoja vailla minkäänlaisia kehityksellisiä viiveitä tai haasteita. 

Mutta myös kromosomipoikkeavuus altistaa pienipainoisuudelle. Tunnetuin esimerkki tietenkin Downin syndrooma. 

Tätä olen nyt siis pyöritellyt mielessäni ja miehellenikin aiheesta avautunut. Mitä jos me saadaankin down-lapsi? En voi väittää, etteikö ajatus ahdistaisi tai ettenkö toivoisi huolen olevan turha. Kuitenkin realistisesti ajatellen kyseessä on häviävän pieni todennäköisyys eikä down ole mikään maailmanloppu. Kukaan ei voi taata kenellekään, että tulossa on 100% terve ja normaali lapsi. Ennen kaikkea kukaan ei voi antaa takuita siitä, että pysymme terveinä.

Tärkeintä on, että vauva voi tällä hetkellä hyvin ja kaikki näytti olevan juuri niin kuin pitääkin. Tärkeintä on, että vauva on odotettu ja takuulla rakas, oli meillä edessä sitten mitä tahansa.

En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että jos tulokas onkin tyttö - että jos pienikokoisuus selittyisi niinkin helposti.

Nyt odotan vielä entistäkin malttamattomampana synnytyksen käynnistymistä, jotta saisimme tietää ja voisin siirtyä päämäärättömästä huolehtimisesta ja murehtimisesta konkreettiseen vauvanhoitoon ja ratkaista ongelmat sitä mukaa kuin ne tulevat todeksi. Valitettavasti viikon kestäneet yölliset supistelut eivät olleet kypsyttäneet kohdunsuuta yhtään lisää. Tilanne siis alapäässä on sama kuin reilu viikko sitten lääkärin tutkiessa. Kahdelle sormelle auki, kaulaa jonkun verran...