Kuten mainittua, meillä on mieheni kanssa toiveissa, että Kuopuksesta olisi tulossa lähiaikoina Keskimmäinen. Eli uudelle pienokaiselle olisi tilaa tässä perheessä ja nyt olisi vauvan hyvä aika tulla, kun kaikki alkaa olla valmista. Remontti on loppusuoralla siltä osin kuin sitä tässä vaiheessa tehdään, työt ovat hallussa ja minun opiskelutkin sellaisessa tilassa, että niiden jatkaminen äitiyslomalla olisi mahdollista. Koska viiteen vuoteen ei ole lasta kuulunut emmekä ole selibaatissa suinkaan eläneet, on oletettavaa, että meillä on ollut ehkäisy kunnossa.

Kuopuksen syntymän jälkeen valitsin ehkäisykeinoksi hormonikierukan, koska se vaikutti kohtalaisen harmittomalta ja erityisesti toimivalta. Jännitin kovasti kierukan asettamista, mutta se ei (muistikuvieni mukaan) tehnytkään aivan niin kipeää kuin olin epäillyt. Eihän se toki mukavaa ollut, mutta en muutenkaan ole koskaan viihtynyt jalat levälläni gynekologin vastaanotolla :D

Jotta vauvahaaveista tulisi totta, ensimmäinen askel oli tottakai poistattaa tuo edellä mainittu hormonikierukka. Pohdimme mieheni kanssa useita kuukausia, onko tämä todellakin sitä, mitä me haluamme ja olemmeko valmiita kolmannen lapsen tuloon. Ihan peruskysymys, onko meistä siihen, pyöri paljon mielessä. Olemme kuitenkin aina molemmat haaveilleet isosta perheestä, joten emme joutuneet sen kummemmin pohtimaan, haluammeko oikeasti kolmannen lapsen. Halusimme vain kunnolla ruotia, onko elämässä juuri nyt ihan aikuisten oikeasti tilaa lapselle. Toki sille tehdään tilaa, jos tarve vaatii, mutta nykyaikaina perhesuunnittelu on niin helppoa, että voimme yhtä hyvin tehdä ensin tilaa ja sitten lapsen. Mielestäni vähemmän stressaava vaihtoehto :) Tässä kohtaa haluan korostaa, että helppoa perhesuunnittelussa on ehkäisy. En tarkoita, että lisääntyminen olisi aina vaivatonta ja lapsen voisi tilata kuin apteekin hyllyltä, näin kun asia ei ole.

Lopulta päädyimme siihen, että lapsi tulee muuttamaan elämää aina. Oli kyseessä sitten ensimmäinen, kolmas tai seitsemäs lapsi. Lapsella tulee olla oikeus viedä oma paikkansa arjesta ja hieman järisytellä vanhempien hyvin(?) organisoimaa arkea. Joten juuri nyt on sopiva aika ottaa vastaan nuo järistykset ja muokata arki kolmen lapsen täyteiseksi.

Ei muuta kuin soitto paikalliseen äitiysneuvolaan ja nöyrä kysymys, milloin hormonikierukan poisto olisi mahdollista. Yllätyksekseni sen voi tehdä äitiysneuvolan täti eikä siihen välttämättä tarvita lääkäriä. En tiedä, onko terveydenhoitajalla mahdollisuus kierukan poistoon, me kun olemme siinä onnekkaassa asemassa, että paikallisen äitiysneuvolan terveydenhoitaja on myös kätilökoulutuksen saanut ja siinäkin hommassa useita vuosia toiminut. En ole asiaa jaksanut googletella, mutta jos jollakulla sattuu olemaan tietoa asiasta, saa valistaa minua :)

Aika varattiin keskiviikoksi 22.10, aamuaikaan. Jännitin kierukan poistoa yhtä kovasti kuin aikoinaan sen asettamista. Keskityin hengittelemään rauhassa ja olemaan mahdollisimman rentona, kun operaatio alkoi. Se olikin äkkiä ohi! Pienen nipistyksen tunsin ja vatsassa muljahti hieman, mutta en voi sanoa toimenpiteen varsinaisesti sattuneen. Täti varoitteli, että kierukan poiston jälkeen voi olla jonkin verran veristä vuotoa ja se on normaalia. Juteltiin samalla edellisistä raskauksista ja niiden aikaisista ongelmista. Neuvolasta sain mukaani lapun, jossa lueteltiin ne vitamiinit, joiden syöminen kannattaisi aloittaa jo nyt sekä kehoituksen soitella heti, kun kaksi viivaa testiin ilmestyy. Minut neuvottiin myös siltä seisomalta varaamaan itselleni laboratoriosta aika verikoetta varten.

No niin. Edellä olevat kaivannevat pientä selitystä. Minulla on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta jo yli vuosikymmenen ja lääkityskin on ehtinyt olla vuodesta 2001. Tästä syystä minulta otetaan aina verikoe raskautta suunniteltaessa, jotta tiedetään kilpirauhashormonien lähtötaso, jotta mahdollisia muutoksia on mahdollista seurata. Minun arvoni ovat hyvät vasta ollessaan hieman suosituksia korkeammat, joten minun arvojani ei voi luotettavasti verrata keskiarvoihin. Samasta vajaatoiminnasta johtuen minä otan yhteyttä neuvolaan mahdollisimman pian raskauden alettua, jotta voidaan ottaa uudet verikokeet ja varmistua, etteivät arvot ole uuden tilanteen vuoksi heilahtaneet suuntaan tai toiseen. Edellisissä raskauksissa minulla on ollut taipumus siihen, että aluksi kilpirauhashormonitasot laskevat ja lääkitystä on nostettava ja puolen välin jälkeen arvot nousevat liikaa ja lääkitys lasketaan puoleen normaalista. Se tosin onkin ainoa ongelma, joka minulla raskauksien aikana on ollut :) Pahoinvoinnin ja liian alhaisten verenpaineiden lisäksi… Kuopuksen kohdalla puolesta välistä lähtien oli myös ennakoivia supistuksia ja sain komennon levätä. Mutta ne ovat vain tavallisia raskausongelmia :D

Operaatio hormonikierukan poisto on siis tehty 22.10.2014. Yhdet kuukautiset oli toivottavaa odotella ennen raskauden yrittämistä. Ne on odoteltu ja kärsitty, nyt odotellaan pienellä jännityksellä, tuleeko seuraavia… :) Mitään stressiä en aio vauvan alullesaamisesta ottaa eikä meillä ole sänkypuuhailtu minkäänlaisen aikataulun mukaan. Mieheni sanoja lainatakseni: ”Olisi eri asia, jos seksiä olisi kerran kuussa, mutta kyllä meillä on sen verran runsaasti, että raskaus alkaa, jos on alkaakseen, ihan ilman kalenteriakin”.