Onko ulkoisilla ominaisuuksilla merkitystä parinvalinnassa? En ole vielä tavannut ihmistä, joka voisi täysin rehellisesti vastata kieltävästi. Kyse on enemmän mieltymyksistä kuin siitä, etteikö arvottaisi ihmistä osaltaan myös ulkonaisten piirteiden perusteella. Minä voin aivan rehellisesti todeta, etten luultavasti seurustelisi miehen kanssa, jonka katson olevan rumempi kuin minä itse. Tässä kohtaa on kuitenkin merkityksellisempää miettiä, kuinka kauniina pidän itseäni kuin alkaa pohtia, mitä ulkonäkövaatimuksia se siis asettaa miehelle.

Varmasti ainakin naiset ovat törmänneet kysymykseen, millainen olisi ihannemiehesi- tai naisesi. Se on niitä tyttöjenjuttuja, joita on kiva pulista samanhenkisessä seurassa. Toivottavasti kukaan ei ota niitä keskusteluja turhan vakavasti, koska ainakin oma osallistumiseni niihin on yleensä melko leikkimielistä. En kuitenkaan koskaan ole osannut määritellä, millaisia ulkoisia vaatimuksia miehelle asetan.

Voisin kuvailla unelmamieheni ulkoiset piirteet. Hän on aivan oikeasti olemassa ja jättänyt mieleeni päiväunenkaltaisen muiston itsestään. Eikä hän muuten ole julkisuuden henkilö vaan ihan tavallinen suomalainen mies. Täysin puolueettomasti arvioiden hän ei edes ole mitenkään erityisen komea. Hänessä vain oli sitä jotain.

Mutta kysymystä "ihannemiehestäni" lähden aina, täysin automaattisesti, pohtimaan luonteen ja kognitiivisten ominaisuuksien kautta. Syy ei todellakaan ole haluni esittää jotenkin erityisen hyveellistä persoonaa, joka viittaa kintaalla ulkonäölle ja olisi valmis tapailemaan minkä tahansa näköistä miestä. Ei, en minä ole niin ihmeellisen ihana ja hyveellinen ihminen. Valitettavasti. Syy on siinä, että olen todennut luonteen ja kognitiivisten ominaisuuksien vaikuttavan suuresti siihen, miltä ihminen minun silmissäni näyttää. Niillä on nimenomaan ulkoiseen olemukseen ja viehättävyyteen paljon suurempi vaikutus kuin lihaksilla, vatsan koolla tai pituudella. Näin siis minun kohdallani, toiset arvioikoon omia mieltymyksiään omista lähtökohdistaan.

Otetaanpas pari esimerkkiä miehistä, jotka aikojen saatossa olen kokenut viehättäviksi, hurmaaviksi tai komeiksi. Ihan vain havainnollistaviksi esineiksi. Yksi oli hyvin pitkä, laiha ellei jopa luiseva, hänellä oli järkyttävän pitkät hiukset ja harva parransänki. Toinen oli suunnilleen minunpituiseni, huomattavan pyöreä, muttei sentään aivan muodoton pallo. Hänellä oli lyhyt blondi tukka ja sanakirjassa ilmaisun "baby face" kohdalla on hänen kuvansa. Kolmas oli minua hivenen pidempi, muttei mitenkään pitkä mies, joka harrasti kehonrakennusta. Hiukset tummat ja erittäin lyhyet, kasvoissa jo hieman iän mukanaan tuomia ahavoitumisen merkkejä. Kaikki nämä olisivat voineet kiinnostaa minua tapailumielessä, mutta ketään heistä en ole tapaillut.

Aika erilaisia miehiä, eikö totta? En keksi juuri yhdistäviä tekijöitä heille, siis sukupuolen lisäksi. Iätkin heittelivät minua nuoremmasta minua huomattavasti vanhempaan. Vaan kun tarkastelen heidän luonnettaan, voin heti todeta, että kaikki olivat varsin huumorintajuisia, sanavalmiita ja erittäin vahvaa itseluottamusta huokuvia. He olivat ystävällisiä ja kohteliaita, toiset huomioon ottavia miehiä. Ja ne piirteet tekivät heistä minun silmissäni hyvännäköisiä.

Alkaessani seurustella mieheni kanssa, sain eräältä tuttavalta hyvää tarkoittavan, mutta minusta hieman hämmentävän kommentin. Hän varoitti minua tekemästä lapsia tämän miehen kanssa, koska hörökorvat periytyvät voimakkaasti. Anteeksi mitä? Okei, olinhan minä huomannut, että miehelläni on hieman keskivertoa suuremmat korvat, jotka ehkä aavistuksen höröttävätkin. Mutta eivät ne koskaan olleet millään tasolla häirinneet minua. Eivät ne ehkä se ulkoisesti paras ominaisuus miehessäni ole, mutta ei toki häntä (minun silmissäni) dramaattisesti rumentavakaan. Mutta eikö se elämänkumppani saati lasten isä tulisi valita hieman vahvemmin perustein kuin korvien miellyttävyyden mukaan?

Minulla on muuten huomattavan pienet korvat. Minun on hyvin vaikea löytää sopivia korvakuulokkeita tai handsfreetä puhelimeen. Mitkään eivät pysy minun korvissani, koska ne ovat niin kovin pienet ja sirot. Lisäksi minulta puuttuu kokonaan korvannipukka. Siis se korvan alareunassa oleva pyöreä kohta. Toki minulla se oikeasti on, mutta koska se on niin pieni, ettei sitä juuri erota eikä se esimerkiksi ole lainkaan irrallaan, on helpompi vain todeta, ettei minulla ole sitä. En tiedä, onko ulkokorvien huomattavan pieni koko yhteydessä korvan sisäiseen rakenteeseen, mutta jos on, tässä saattaa hyvinkin olla kyse luonnonvalinnasta. Minulla on nimittäin rakennepoikkeama sisäkorvassa, mikä aiheuttaa edelleen useampia korvatulehduksia vuodessa - edelleen näin aikuisiällä!

Ehkä minä tiedostamattani valitsin mieheni juuri hänen korviensa ansiosta. Ehkä minun biologiani totesi, ettei pienikorvaisen kannata pariutua pienikorvaisen kanssa, koska siitä seuraisi korvakierteitä aikuisiälläkin. No joo, enpä usko, mutta jos näin on, niin tulokset kyllä puhuvat aivat minun puolestani. Lapsillamme on oikein sirot, keskikokoiset korvat, jotka eivät hörötä lainkaan. Heillä on molemmilla pieni, soma korvannipukka eikä minkäänlaisia rakennepoikkeamia sisäkorvissa.

Vaan olkoon miehelläni minkälaiset korvat hyvänsä, ne sopivat hänelle. Ja vaikka ne nyt olisivatkin jotenkin häiritsevä ominaisuus, se ei koskaan olisi saanut minua valitsemaan toisin. Eivät yhdet korvat ole niin tärkeät! Kokonaisuus siihen vaakakuppiin laitetaan, ulkonäköineen ja luonteineen kaikkineen.

Mikä miellyttää minua, ei varmasti miellytä kaikkia muita. Voin paljastaa salaisuuden, ihan näin meidän kesken. Kun kuvailen unelmamiestäni, kuvailen oman aviomieheni. Täysin rehellisesti voin todeta, että hän on jäänyt minulle mieleen juuri sellaisena kuin hänet ensikerran näin eivätkä nämä vuodet ole lainkaan kurjistaneet tuota mielikuvaa. Yhä vain näen mielessäni sen komean miehen, josta ajattelin heti ensimmäiseksi "jos tuon saisin, olisin maailman onnellisin nainen - vaan kun en koskaan saa".

Niin. Minulle mieheni oli hyvin pitkään tavoittelemattomissa oleva unelma. Minulla vei hyvin pitkään hyväksyä se tosiseikka, että sellainen mies voisi pitää minunkaltaistani naista edes etäisesti viehättävänä. Kummallista kyllä, mieheni ajatteli minusta samoin. Voi, kun olisittekin olleet näkemässä sen naurettavan piirileikin, kun molemmat yritimme muka olla normaalisti toistemme seurassa! Ihastusta ei missään nimessä saanut näyttää, koska toinen olisi nauranut tai suhtautunut alentuvasti.

Ei sillä ole mitään merkitystä, miten kumppanisi sijoittuu kansanäänestyksessä ulkonäkönsä perusteella. Vain sillä on merkitystä, miten sinä ja hän itse näette itsenne ja toisenne. Miehelläni saattaa olla hörökorvat, mutta hänpä onkin minun rakas hörökorvani!