Nyt on jotenkin todella rauhallinen ja rento fiilis. Ainoa jännitettävä asia tämän kierron osalta on, miten hirmu runsaat kuukautiset ovat tällä kertaa. Viimeksi kärsin hirvittävistä vatsakrampeista, vuoto oli jotain todella karseaa ja muutenkin fiilis huono. Jotenkin sitä tällä kertaa haluaisi päästä edes pikkuhimppasen vähemmällä. Jos vain mahdollista.

Mutta tässä kierrossa ei tarvitse jännitellä, voisiko raskaustestiin tulla kahta viivaa. Kun ei kerta edes ovulaatiotesti niitä antanut, ei sitä tee raskaustestikään. Asian on jo tämän kierron osalta käsitelty eivätkä pian alkavat kuukautiset siten ole mikään järkytys tai pettymys.

Jos nyt vielä saattaisikin olla mahdollista, että ovulaatiotesti oli väärässä tai että tein sen väärin, gynekologin tekemä ultraääni vei kyllä viimeisetkin toiveet. Ei että niitä siinä kohtaa olisi edes ollut, mutta ymmärsitte varmasti ajatukseni. Sain nimittäin gynekologin käynniltä mukaani kolme ultraäänikuvaa. Yhden molemmista munasarjoista, yhden kohdusta. Tyhjästä kohdusta. Siellä ei ollut mitään. Ei edes sellaista limakalvoa, johon hedelmöittynyt munasolu olisi voinut kiinnittyä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - tai niin minulle väitetään, itse en siihen usko - joten tässä nyt teillekin ihmeteltäväksi kuva siitä tyhjästä kohdusta. Tältä se näyttää.

Eihän tämä ole kiva kuva, ei vaikka kuinka yritän ajatella positiivisesti. Toki tuolla kohdussa voisi kasvaa jotain ylimääräistäkin, tilanne voisi siis olla paljon, paljon pahempikin. Mutta minä näen siinä vain kohdun, jossa ei ole mitään.

Nyt kun tämän kierron osalta peli on pelattu, mutta myös tutkimukset ovat käynnissä, olen rentoutunut ja omaksunut aivan uuden asenteen tähän vauvantekoon. Vaikka yhä tuntuu, että meille - tai minulle - tulee kiire, koska aika juoksee, juoksee, juoksee, on helpottavaa tietää, että seuraava verikoe otetaan mahdollisesti jo seuraavana maanantaina. Vaikka onkin ärsyttävää olla oikeassa tällaisissa asioissa, olen todella kiitollinen rohkeudestani luottaa omiin tuntemuksiini siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Olisin myös voinut yrittää vuoden päivät ja hakeutua hoitoon vasta sitten.

Ymmärrän oikein hyvin, ettei terveen naisen kannata hakeutua hoitoon näin pian. Eihän ensimmäisellä kierrolla tärppää juuri kenelläkään! Itse asiassa jokaisessa kierrossa on vain noin 25% todennäköisyys raskautua... Mutta minä vain luotan niin suuresti omaan kehontuntemukseeni ja siihen, että tiedän riittävästi kilpirauhasen vajaatoiminnasta voidakseni tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. Olen toki iloinen, jos minun ei tarvitse ottaa lisää lääkitystä hormonien tasapainottamiseen, mutta minun on hieman vaikea sitä tällä hetkellä uskoa. Niin pitkään olen tämän perussairauden kanssa elänyt.

Kuten niin monessa muussakin asiassa, tässäkin minä uskon, että jokainen itse on oman itsensä ja tilanteensa paras asiantuntija :)

Ja kuten ehkä tarkkasilmäiset ja blogiani aiemminkin lukeneet saattavat huomata, on blogiini ilmestynyt uusi vimpain! Ajattelin nyt lähinnä vimpaimilla leikkimisen ilosta ottaa teidätkin kärryille seuraamaan, missä kohdassa kiertoa milloinkin ollaan menossa. Eli blogin oikeasta sivupalkista löytyy vimpain, josta näkee yhdellä vilkaisulla, missä mennään. Tässä kierossa ei tosiaankaan siis testailla, vaan kierto alkaa alusta. Katsotaan, alkaako uusi kierto nyt laskennallisesti oikeana päivänä, vai meneekö kroppa jossain muussa rytmissä.