Tuossa jossain vaiheessa tuntui, että äitiysneuvolan seuraa olisi voinut olla tiiviimminkin. Ja niinhän sitä minun raskautta on neuvolassa seurattukin vähän tavallista enemmän - minun omasta halustani. Nyt taas olemme siinä toisessa ääripäässä, jossa tuntuu, että ihan oikeasti, joko taas?! 

Kyllä, jo taas. Raskausviikkoja oli neuvolassa käydessä kertynyt 36 +3. Vastassa oli jo aiemmilta käynneiltä tuttu sijainen, jota ei enää sijaiseksi varsinaisesti mielläkään. Käynnistä jäi toisaalta käteen kovin vähän, toisaalta melkoisen paljon. 

Raskaus etenee normaalisti, ei mitään huolestuttavaa. Painoa nyt oli tullut TAAS minun mielestäni aivan liikaa, terveydenhoitajan mielestä ihan ok verran. Koko raskauden aikana painoa on kertynyt tähän mennessä 10,4kg. Huh!! Toivottavasti tuo paino lähtee suosiolla synnytyksen jälkeen. Toisaalta tiedän kokemuksesta, ettei paino ole niitä ensimmäisiä ajateltavia asioita itselläni, kun sylissä on pieni vastasyntynyt :)

Verenpaine oli minulle epätyypillisen korkea, mutta missään nimessä emme puhu oikeasti korkeasta verenpaineesta. 118/77 on odottajalle varsin hyvä verenpaine. Olen vain itse tottunut siihen, ettei yläpaine ihan hevillä nouse yli 115, joten jo kolmen mittayksikön nousu sai silmät suurenemaan hetkiseksi. Normaalisti nuo yläpaineet ovat tuolla alta 100-110 hujakoilla. Mutta ei siis mitään huolestuttavaa, yhtä kaikki.

Turvotusta on jonkin verran, mikä osaltaan selittää painonnousua. Lenkkarit alkavat tuntua nopeasti ikäviltä jaloissa, kaikkein parhaiksi odotusajan kengiksi ovat osoittautuneet halvat crocs-kopiot. Vaaleanpunaiset, tottakai!

Kohdunpohjankorkeus ei juurikaan ollut noussut edellisestä mittauksesta, nyt se oli 34cm. Tiesin sen jo ennen neuvolakäyntiäkin, mutta mitta sen todistaa aukottomasti: Vauva on jonkin verran laskeutunut. Kiinnittynyt ei vielä ollut, mutta eiköhän sekin tapahdu aivan lähiaikoina. Toisaalta uudestisynnyttäjän kohdalla on aivan tavallista, että synnytykseen saakka vauva liikkuu jonkun verran korkeussuunnassa ja kiinnittyy lopullisesti vasta synnytyksessä. Ilmeisesti tämä liittyy paikkojen löystymiseen? En ole aivan varma, joten älkää missään nimessä ottako tätä minään varmana tietona!

Vauvan syke oli siinä 150 kieppeillä, mutta kävi huomattavasti korkeammallakin vauvan pitäessä sopivasti omaa jumppatuokiotaan tutkimuksen aikana. Alkaa olla tapana tällä muksulla tehdä niin. Kotonakin liikkeitä laskiessa helpointa on, kun ottaa kotidopplerin hetkeksi käyttöön. Johan alkaa liikkeitä tuntumaan :) 

Omista opiskeluista on selkeästikin jo turhan paljon aikaa, koska elin vielä vanhentuneessa tiedossa: Raskaus on täysiaikainen sen kestettyä 38 +0 viikkoa. Olen tässä nyt kovasti yrittänyt totutella ajatukseen, että vauva syntyisikin täysiaikaisena jo raskausviikolla 37 +0. Maailma muuttuu! Toki suurin osa vauvoista syntyy plus miinus kaksi viikkoa lasketusta ajasta edelleen... 

Kävin tuossa viikko sitten laboratoriossa antamassa gynekologisen näytteen, josta tutkittiin, löytyykö minulta emättimestä streptokokki B-bakteeri. Tämä on aivan uusi tutkimus, jota kahden edellisen raskauden aikana ei tehty lainkaan. Jotenkin minulle heräsi hyvin vahva tunne, että kantaja olisin ja näinhän asianlaita tosiaan onkin. Tämä bakteerilöydös ei vaikuta muuten mitenkään, mutta saan heti synnytyksen käynnistyttyä antibioottitipan käteeni. Tällä torjutaan vauvan tartuntaa ja vakavia infektioita. Äidillehän tämä on käytännössä vaaraton.

Näin jälkikäteen on hyvä pohtia, johtuiko alkuraskauden verenvuotokin tästä streptokokki B-bakteerista. Se kuitenkin aiheuttaa verenvuotoja, keskenmenoja sekä ennenaikaisia synnytyksiä. Sikäli turhaa pohdintaa, mutta tämä kuitenkin voisi selittää aiemmin selittämättömän tapauksen.

Tässäpä olikin oikeastaan kaikki, mitä neuvolasta varsinaisesti jäi käteen. Näiden lisäksi sain kuitenkin käytyä keskustelua edessä olevasta synnytyksestä, imetyksestä ja odottavasta kiireisestä syksystä. Aion ehdottomasti tehdä aivan oman postauksensa siitä, miten ihanaa oli keskustella paitsi ammattilaisen, myös toisen erityislapsen vanhemman kanssa siitä, miten erityislapsi muuttaa arkea ja millaisia päätöksiä parisuhteessa ja jaetussa vanhemmuudessa joutuu tekemään, jotta arki erityislapsen kanssa rullaisi. Nämä kun ovat asioita, joita valitettavasti ei voi täysin ymmärtää ennen kuin itse on sen kokenut.

Ah, ja niin! Aivan lopuksi terveydenhoitaja kysyi, onko minulle varattu vielä yksi aika äitiyspolille. Hämmästyin ja vastasin kieltävästi. Terveydenhoitaja tiedusteli, onko ollut puhetta siitä, pitäisikö minun vielä käydä siellä. Ei ole ollut. Tai siis on sen verran ollut, että ei pitäisi olla tarvetta. Noh, terveydenhoitaja halusi kuitenkin laittaa minulle vielä lähetteen synnytystapa-arvioon ja antaa sairaalan päättää, ottavatko he minut vielä siihen tutkimukseen. Viikkojahan minulla periaatteessa on jo nyt liikaa. Yleensä arvio tehdään viikolla 35, ainakin täkäläisessä sairaalassa.

Tänään sitten tipahti postilaatikkoon kutsu käydä äitiyspolilla vielä tämän raskauden tiimoilta ennen synnytystä. Aika olisi seuraavana keskiviikkona. Jostain syystä minua jännittää aivan hirveästi!