Niin kuin pienten lasten äidit tietävät, arki voi hankaloitua hyvin pienistä asioista, mutta usein sen pelastamiseenkin riittää jokin pikkujuttu. Minun arkeni ja erityisesti Esikoisen kohdalla mielenterveyteni on pelastanut kantoliina. 

Kuten olen kertonutkin, olen saanut kaksi varsin haastavaa vauvaa. Esikoinen nyt on tietysti ihan oma lukunsa ja hänen jälkeensä ei keskivertoa vaativampi Kuopus tuntunut enää missään. Esikoinen oli hyvin vaativa vauva. Hänen oli vaikea rauhoittua mihinkään ja uni oli pätkittäistä vielä pitkään vauvaiän jälkeenkin. Ihan oikeasti, Esikoinen nukkui ensimmäiset päiväunensa vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä. En laske niitä jatkuvia vartin torkahduksia päiväuniksi... Enkä sen puoleen kyllä yöuniksikaan!

Moni asia on Esikoisen kohdalla jäänyt sumun peittoon. Miksi hän itkeskeli niin paljon vauvana? Miksi hän ei osannut nukkua? Moni asia taas selittyy hyvin helposti sillä, että lapseni on syntymästään saakka kärsinyt aistitoiminnan häiriöstä. Aistitoiminta voi häiriintyä kolmella eri tavalla. Aistitoiminta voi olla liian hidasta tai heikkoa - lapsi ei ikään kuin saa riittäviä aistiärsykkeitä ennen kuin ärsykkeet ovat todella voimakkaita. Aistitoiminta voi olla yliherkkää - lapsi kokee aistiärsykkeet liian kovina ja voimakkaina. Ja sitten on se kolmas vaihtoehto, jossa nämä kaksi edellä mainittua vaihtelevat ennustamattomasti. Minun Esikoisellani on tuo kolmas.

On siis hyvin helppo ymmärtää, että Esikoisen alkutaival ei ole ollut helppo. Kuopus taas kärsi koliikista ja ensimmäiset kuukaudet hän itkeskeli todella paljon, erityisesti iltaisin. Lisäksi hän vaati kovasti viihdytystä, mikä kuuluu osana temperamenttiin. 

Molempien lasten kohdalla kantoliina on ollut miltei ainoa tapa saada lapsi tyytyväiseksi edes hetkeksi. Kuopus tyyntyi yleensä poikkeuksetta liinassa ja asuikin siellä valtaosan ajastaan jossain vaiheessa. Vain iltaisin pahimpien vatsannipistysten aikana ei edes liinasta ollut apua, mutta eipä tarvinut toisaalta kipeyttää hyssyttelijän niskaa ja hartioita sylissä kantamisella. Esikoinen ei aivan yhtä tyytyväinen liinassakaan ollut, mutta ei sentään huutanut suoraa huutoa, kuten esimerkiksi autossa ja rattaissa.

Kantoliinan hyviin puoliin kuuluu toki sekin, että vauvan keikkuessa liinan sisällä, on äidin kädet vapaana tekemään kaikkea muuta. Esimerkiksi viihdyttämään isompia lapsia. Ei lainkaan vähäteltävä asia monilapsisessa perheessä! Vauvan syntymä kun usein laukaisee jonkinlaista mustasukkaisuutta ja sitä ei ainakaan vähennä se, jos äiti jatkuvasti sanoo, ettei nyt pysty, koska vauva on sylissä ja vie kädet. 

Meillä on vanhastaan jäljellä enää Manduca-kantoreppu sekä kulunut hug-a-bub-liina. Manduca on ollut käytössä ihan näihin päiviin saakka, kun olemme käyneet pitkillä metsäretkillä tai jos olemme tienneet illanvieton lasten kanssa venyvän pitkäksi. Esimerkiksi juhannuskokkoa viime kesänä katsomassa ollessa, tuli reppu tarpeeseen, kun pienempi väsyi matkalla autolle. Kyllähän se lapsi olisi kulkenut reppuselässä tai vaikka käsivarsillakin, mutta on se aivan toista sujauttaa lapsi ergonomisesti kantoreppuun, kyetä kävelemään ranka suorassa ja kädet vapaana kuin tasapainotella väsymyksestä pilkkivä lapsi selässä kädet selän takana lasta tukemassa. 

Tuo vanha huh-a-bub-liina on kyllä ollut oikea aarre. Se on helppo käyttää, juuri oikean kokoinen sekä minulle että miehelle, se on kestävä, helposti pestävissä... Ja se ominaisuus, joka omasta mielestä tekee siitä kaikkein parhaan kantoliinan: Se ei hiosta! Neljän atoopikon perheessä vaatteiden sekä tietysti kantoliinojen eräs tärkeimmistä ominaisuuksista on, etteivät ne saa koskaan hiostaa, eivät kerätä hikea ihoa vasten ja niiden on annettava ihon hengittää. Ja kaikessa tässä tuo liina on aina onnistunut!

Kävi meillä kokeilussa muitakin liinoja. Kaikki muut hyvät ominaisuudet niistä löytyi samalla tavalla kuin hug-a-bubistakin, mutta vastaavaa hengittävyyttä ja sitä kautta tulevaa käyttömukavuutta yksikään niistä ei saavuttanut. Ne onkin kaikki lähteneet melko pikaisesti kiertoon. Hug-a-bub on kiistatta eräs markkinoiden kallein merkki, joten sen ostaminen nikotutti minua aikalailla. Ensimmäisen huggini ostin käytettynä, peräti viiden lapsen jälkeen. Se oli täysin ehjä ja toimiva edelleen! Kestää siis myös ilmeisen hyvin aikaa ja käyttöä myös. Toisen huggin ostin niinikään käytettynä, olisiko ollut kahdella vaiko kolmella lapsella ennen meidän perheeseen tuloa... Molempien hinnat olivat siinä 30 euron tietämillä ostohetkellä. 

Näistä tuo ensimmäinen ja käytetympi siirtyi kantoliinojen autuaammille kantelumaille koiranpennun (nyt jo tosin 5-vuotiaan) löydettyä sen pyykkikorista ja revittyä siitä mukavia suikaleita. Jälkimmäinen meillä tosiaan edelleen on, mutta arvelin sen olevan aika siirtyä kakkosliinaksi eli käyttöön lähinnä kotioloissa tai varaliinana - kyllä sen verran alkaa jo olla nuhjaantumisen merkkejä, että jos joskus edustaa pitää, parempi pistää hieman siistimpi liina päälle. 

Näin ollen päätin ostaa uuden kantoliinan. Enkä edes vakavasti harkinnut mitään muuta kuin kolmatta hug-a-bubia. Kävin kyllä tarjonnan läpi tarkalla silmällä, mutta mikään ei vakuuttanut minua, ei oikeasti. Lisäksi huggin hinta ei kuitenkaan lopulta eroa markkinoiden muista vastaavista kovin suuresti eikä kyseessä ole edes kallein liina. Kun vielä satuin löytämään eräästä verkkokaupasta talvialennuksen, jopa 25%, ei enää tarvinut epäröidä. 

Paitsi värin valinnassa! Koska meillä liina on käytössä niin arjessa kuin juhlassakin, haluan sen sopivan minun yleiseen tyyliini. Vaikka suuri osa vaatteistani onkin mustia, mustaa liinaa en ikinä haluaisi. Mieheni taas varmasti ilahtuisi moisesta... En myöskään pidä liian kirkkaista väreistä liinassa, vaan taivun mieluummin hivenen pastellisempien, taitetumpien värien puolelle. Lisäksi olen tykännyt siitä, että huggin etutasku on erivärinen kuin muu liina, joten halusin myös uuteen liinaan tämän ominaisuuden. Aivan pikkujuttu, mutta kun kerran lähdin uutta liinaa ostamaan, saan kai sitten itse valita juuri sellaisen kuin haluan? :) 

Lopulta päädyin ostamaan swirl-liinan, jossa etutaskussa on varsin maltillinen kuviointi. Värinä on rose eli sellainen hempeän vaaleanpunasävyinen :) Omiin vaatteisiin ja tyyliin istuu kuin nakutettu, mutta saas nähdä, mitä mieltä mies on, kun puen hänen päälleen rosen värisen liinan! Toisaalta manducakin on meillä punainen ja Kuopuksen rattaatkin olivat kirkkaanpunaiset. Ei ole mies koskaan kokenut miehuutensa milläänlailla kärsivän siitä, että vaimo on aika omavaltaisesti valinnut näiden tarvikkeiden värit omia mieltymyksiään vastaamaan. Kyllä miehelläkin nimittäin sanavaltaa näissä asioissa olisi, jos sellaista haluaisi käyttää :) 

Onhan tuo hug-a-bub kallis hankinta, mutta kuinka paljon sille kertyisi hintaa per päivä, kun otetaan huomioon meillä liinailtavan vauvan syntymästä saakka joka ikinen päivä kunnes monen kuukauden ajan. Ja ylipäänsä käytössä liina pysyy taas varmasti ainakin pari vuotta. Halvemmallakin olisi päässyt, kun olisi ostanut käytettynä, mutta kerrankin halusin tuhlata tähän ja hankkia aivan uuden liinan - joka kyllä aikanaan lähtee kiertoon. Tämä saattaa kuitenkin olla meidän perheen viimeinen vauva, joten nyt tai ei koskaan ostan aivan uuden liinan!

Tilauksen tein 14.2 ja tänään aamulla tuli sähköpostiin ilmoitus, että tilaus lähetetään tänään. Kiitettävän nopeaa toimintaa verkkokaupalta! Loppu riippuu sitten tuosta Suomen postista...