Haluaisin tässä kirjoituksessa käyttää aivan muita sanoja kuin "sonta" tai "himputti". Nyt tekisi mieli kirota oikein olan takaa, mieluiten huutamalla ja tasajalkaa hyppimällä. Vaan epäilenpä, ettei se auttaisi ainakaan pitkäaikaisesti sen enempää kuin näiden pehmennettyjen versioiden kirjoittaminen. 

Soittelin aamusella kotiin miehelle ja kyselin kuulumisia. Halusinhan minä tietää, missä mennään ja miten remontti on käynnistynyt. En tiedä, olisiko ollut parempi viettää viikonloppu vaaleanpunaisessa pilvessä ja järkyttyä sitten kotona. Luultavasti olisin vain suuttunut miehelleni, kun ei ollut kertonut ja olisi sekin sitten harmittanut.

Ei siis tullut hyviä uutisia, ei lainkaan. Heti remontin alkuun kävi ilmi, että vesiliitännän suljin on rikki. Vesi siis virtaa katkotta ja niin kauan kuin kukaan ei ole yrittänyt asiaan vaikuttaa, rikki mennyt osa ei ole tullut ilmi. Siinä sitten oli kutsuttu paikalle päivystävä putkimies, joka oli löytänyt lisääkin ongelmia... Meidän liitos ei ole ainoa ongelmakohta vaan myös naapurin puolella on samanmoinen ongelma. Ei muuta kuin soittoa naapurille, joka sattui olemaan parhaillaan sukuloimassa. Sieltähän se sukuloimasta lähti sitten ajelemaan kohti tapahtumapaikkaa ja nyt siellä varmaan parhaillaan neuvotellaan, miten korjaustöiden kulut jaetaan.

Tonnin laskuhan siitä nyt sitten tulee. Vähintään. Kaivavat meidän takapihan auki kokonaan, uusivat sinne jotain putken osia ja pistävät maan taas umpeen. Milloin tämä tehdään? Toivottavasti tämän vuoden puolella. Todennäköisesti vasta tammikuussa. 

Ennen kuin vesilaitos saa putkenpätkänsä uusittua, ei meillä päästä tekemään wc-remonttia. Tässä kohtaa tekisi jo mieli itkeä! Se on nyt mitä todennäköisimmin joulu ilman kunnon vessaa... Pakkastakin on luvattu ja siellä tulee todella kylmä auki olevan lattian kanssa.

Wc:n remontti oli jo valmiiksi melkoinen menoerä. Kun kerralla uusii kosteatilat lattiasta kattoon huonekaluineen päivineen... No siinä meni euro sukulaisineen. Nyt tonnin lisä putkiremontista, toinen tonni uppoaa uuteen lämminvesivaraajaan... Ja mitähän tässä vielä ehtii muutakin tapahtua? 

Ai niin, eihän se sontasade vielä tähän loppunut. Minä en ole saanut marraskuun palkkaani lainkaan. Palkanmaksu päivä joulukuun alussa. Yhteydenotto työnantajalle ei johtanut mihinkään. "Onhan se kurjaa, etenkin näin ennen joulua, mutta...". Palkka tulee kuulemma seuraavan palkanmaksun yhteydessä. Tammikuun alussa. Ei naurata.

Onnekasta on, että meillä tosiaan talous nojaa mieheni palkkaan. Näin se on suunniteltu olemaan, juuri tällaisten pienehköjen vastoinkäymisten vuoksi. Mieheni on kaupungin palkkalistoilla ja siellä homma hoituu sellaisella rutiinilla, ettei palkka vain jää maksamatta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun minä vietän palkattoman kuukauden... Joten me selviämme. Tästäkin niin kuin kaikesta muustakin. Ei tämä nyt ole edes suurimpia mahdollisia vastoinkäymisiä, mutta juuri tähän hetkeen en olisi kaivannut lisästressiä tai huolta. En edes tällaista maallista ja konkreettisin toimin selvitettävää.

Olihan niitä sukulaisiakin tulossa jouluksi käymään... Nyt täytyy luultavasti perua sukujoulu. Ihan vain oman jaksamisen vuoksi. En vain jaksa edes ajatusta talosta täynnä vieraita, kun kaikki siellä on kesken ja kuin pommin jäljiltä... 

Loppuun mainittakoon, että tänään pitäisi olla kierron ensimmäinen päivä - vielä ei kuukautisia ole kuulunut. Rinnat ovat todella arat, melkeinpä voisin sanoa kipeät. Ei mitenkään normaali kuukautisoire minulla, mutta ehkä tänään pitää siirtää pään sisällä myrskyävää tilaa tisseihin. Toiset kärsivät migreenistä, minä saan psykosomaattisesti kipeät rinnat? :D