Tänään 11.6 olikin pitkästä aikaa äitiysneuvola-aika. Edellinen oli 22.4 raskausviikolla 22 +4. Eipä tässä voinnissa mitään suuren suurta muutosta ole tullutkaan. Alkuun tuntui hurjalta ajatella miltei kahden kuukauden väliä neuvolakäynneissä, mutta toisaalta... Mitäpä minä siellä olisin tässä välissä tehnytkään?

Paikalla oli taas uusi sijainen, minulle ennestään tuntematon tapaus. Hattua nostan siitä, miten tarkkaan oli perehtynyt minun papereihini etukäteen. Eipä pahemmin tarvinut kerrata alkuraskauden vaiheita tai mitään muutakaan selvitystyötä tehdä. Otti myös aiemmilla käynneillä ilmenneet asiat huomioon ja teki niihin perustuen kysymyksiä, joten ihan pelkästä hyvästä arvailutaidosta ei ollut kysymys.

Kerroin aina vain kipeämmiksi käyvistä supistuksista, jotka liittyvät jo varsin kevyeen rasitukseen. Riittää, kun päivän verran käveleskelee poikien perässä leikkipuistossa, käy ruokakaupassa ja hieman siivoilee - voi olla aivan varma, että illalla supistelee niin, että saa taittua kaksinkerroin. Kuopustakin odottaessa supistuksia oli varsin runsaasti paljon ennen laskettua aikaa, mutta näin kipeitä ne eivät kyllä olleet. Puhuimme terveydenhoitajan kanssa, miten tässä ei oikein auta kuin tasapainotella toisaalta riittävän levon ja toisaalta ulkoilun ja tarpeellisen liikunnan välillä.

Tutkimukset aloitettiinkin painosta. Voi huoh!! Niin tarkka kuin minä olenkin ollut ruokavalion kanssa, on painoa tullut ihan hirveästi lisää!! Terveydenhoitaja totesi sen olevan oikein sopiva lisäys. Tiedänhän minäkin sen, ettei kyseessä todellakaan ole mikään hurja painonnousu eikä vaatekokoni ole kasvanut lainkaan raskauden aikana - mitä nyt on joutunut vaihtamaan äitiysvaatteisiin, jotta vatsalle on tilaa. Itse asiassa tekisi mieleni kokeilla kokoa pienempiä äitiysfarkkuja, kun entiset tuntuvat käyneen väljiksi... Okei, numeroita peliin: Viikkokohtainen painonnousu on ollut 490g. Siis puoli kiloa viikossa!

Seuraavaksi mitattiin verenpaine: 107/71. Oikein hyvä, samaa tasoa kuin minulla aina ollut. Hemoglobiinikin otettiin pyynnöstä: 123. Ihan ok, mutta voisihan tuo korkeampikin olla.

Sitten niitä mielenkiintoisempia mittoja ja tutkimuksia :) Kohdunpohjankorkeudeksi saatiin 27-27,5. Riippuen hieman, missä asennossa vauva kohdussa melskasi. Ja melskaus oli melkomoista koko neuvolakäynnin ajan. Vatsan kasvu kulkee siis tasaisesti keskikäyrällä. Sydänäänet kuuluivat hyvin ja niissä esiintyi normaalia vaihtelua riippuen vauvan aktiivisuudesta. Sellainen perussyke on siinä 150 tietämillä. 

Terveydenhoitaja tunnusteli vauvaa vatsanpeitteiden päältä hyvän tovin, tutki millaisessa asennossa vauva on ja minkäkokoiselta vaikuttaa. Vauva on ainakin tällä hetkellä pää alaspäin, kuten olin toivonutkin. Terveydenhoitajan mielestä vauva myös vaikuttaa aivan normaalikokoiselta, ei lainkaan isontuntuinen noin vatsanpeitteiden päältä tutkittuna. Kerroin nimittäin terveydenhoitajalle pelostani jättivauvan suhteen... 

Seuraava aika onkin sitten rv35 tietämillä ja silloin pääsen pitkästä aikaa lääkärin arvioitavaksi. Näihin tunnelmiin palaan siis heinäkuun puolivälissä, koska sitä ennenhän kaikki menee hyvin ja normaalisti! Vähitellen alkaa tuntua siltä, että tämä vauva saatetaan tosiaan saada ehjänä maailmaan ja syliin :)